Nyt meillä on lautasliinoja!

Kuten edellisessä postauksessa jo kerroin, nyt ollaan hetken aikaa oltu pikku yksityiskohtien äärellä. Lomaviikon aikana tuli toisen kaason kanssa käytyä Ylivieskassa hääostoksilla, mistä monenlaisen pikkutavaran lisäksi löytyi lautasliinat!

Alun perin en halunnut paperisia lautasliinoja, sillä niistä on vaikea saada taittelemalla nättejä, kun toinen puoli on valkoinen. Lisäksi reunassa olevat nyppylät eivät minusta ole juhlapöydässä kovin kivoja... Kankaisia lautasliinoja etsiessäni totesin, että vaikka niitä Etelä-Suomesta saa sekä ostaa että vuokrata, ne maksaisivat noin euron per liina, ellei sitten kävisi niin hyvä tuuri, että sattuisi löytämään ne nettikirppikseltä. Ja joka tapauksessa pesemisessä ja silittämisessä olisi paljon työtä. Edullisempi vaihtoehto tietysti olisi ollut ostaa kangasta ja ommella lautasliinat itse, mutta työmäärää se ei olisi vähentänyt yhtään! En ollut valmis panostamaan lautasliinoihin niin paljon aikaa ja vaivaa, sillä puolet vieraista tuskin kiinnittää niihin mitään huomiota.

Onneksi toinen kaasoistani on töissä pitopalvelussa, ja tiesi vinkata, että Duni tekee parempilaatuisia ja isokokoisempia liinoja Dunilin-sarjassa. Niitä myydään ainakin Pohjois-Pohjanmaalla Ylivieskassa Finntensidin myymälässä (Pirkanmaallakin varmasti jossain). Liike näyttää nettisivujen perusteella tukkukaupalta, mutta sieltä myydään myös tavallisille ostajille. Lautas- ja pöytäliinojen lisäksi siellä oli myös hyvä valikoima laadukkaan näköisiä kertakäyttöastioita, jotka sopisivat esimerkiksi jälkiruokapöytään tai iltapalan tarjoiluun.

Heti liikkeeseen tultaessa katsottiin jo ovelta, että tuossa pöydällä olevassa asetelmassa on juuri sellaiset lautasliinat kuin halutaan. Etsinnässä oli kokovalkoiset liinat, joissa kuitenkin saisi olla jotain pintakuviota. Nyt oli sitten kevään uutuusmallistossa juuri täydelliset! Materiaali on yläpuolelta kovempaa ja alapuolelta "huopamaisen" pehmeää, eikä lautasliina jakaudu kerroksiin. Väri on hieman murretun valkoinen, joka näyttää tietystä kulmasta yksiväriseltä, mutta valossa tulee näkyviin helmiäisvärisiä kiemuroita. Värejä ja kuoseja oli vaikka kuinka paljon, ja valkoisiakin liinoja oli eri kuviolla ja eri kokoisina. Kaikki oli kuitenkin isompia kuin perus kaupan paperiliinat.

 Kotona kokeilin, miten taittelu onnistuu, ja toimi kyllä hyvin, asettui niin tiukempiin kuin rennompiinkin muotoihin. Kuulemma liinaa voisi myös kevyesti silittää, jos se rypistyy taittelun seurauksena. Hinta oli paljon kohtuullisempi kuin kangasliinoilla, 100 Dunilin-liinaa maksoi yhteensä 36 euroa. Samaan syssyyn tuli ostettua myös kahviliinat, en ollut edes ajatellut että niitä tarvitsisi, mutta kaupasta sattui löytymään juuri täydellistä vaaleansinisen sävyä!

Askartelu alkaa – paikkakortin pidikkeet kävyistä

Tällä viikolla pääsee ja ehtii vihdoin aloittamaan hääaskarteluja ihan kunnolla! Koulu loppui perjantaina ja ennen kesätöitä pidän viikon loman, joka tulee suurimmaksi osaksi vietettyä vanhempien luona. Äiti lupautui auttamaan askarteluissa, ja nyt ollaan sitten vietettyä kunnon äiti-tytär-aikaa kuumaliimapistoolin kanssa J

Meidän häiden teema on loppujen lopuksi muotoutunut olemaan enemmän tai vähemmän luonnonläheinen. Ei ihan rustiikkinen tai maalaisromanttinen, vaan enemmän ”metsäinen”. Saa nähdä, kuinka paljon tuo tausta-ajatus loppujen lopuksi tulee näkymään kokonaisuudessa juhlapäivänä, mutta siltä pohjalta ollaan lähdetty ideoimaan koristeluja.

Tiedän, että olen ihan tosi hyvissä ajoin, kun askartelen jo nyt häihin pikkukoristeita, kuten näitä paikkakortinpidikkeitä. Ollaan kuitenkin oltu tyylistä samaa mieltä jo puolisen vuotta, enkä aio tässä vaiheessa aloittaa sellaisia osia koristelusta, jotka eivät tunnu vielä aivan varmoilta. Talvihäitä suunnitellessa tuli aika nopeasti mieleen, että mieluummin koristeet askartelisi kesällä kotiterassilla, kuin talvella meidän kerrostalon pihassa. Suuria koristeita ei edes mahdu tekemään sisällä, ja kuumaliiman haju sisällä ei oikein houkuttele enää näillä kappalemäärillä. Lisäksi kesällä on ehdottomasti enemmän energiaa ja innostusta ja aikaa kaikkeen luovaan kuin syksyllä! Ja toisaalta, jos kaiken mahdollisen tekee jo nyt, niin se on sitten loppuviikkojen työlistalta pois. Jotenkin en haluaisi nähdä itseäni viimeisellä viikolla ennen häitä värkkäämässä paniikissa pöytäkoristeita, vaan keskittyä siinä vaiheessa mieluummin hyvin nukkumiseen, terveellisesti elämiseen ja yhdessäoloon rakkaiden kanssa!

Tänään ollaan askarreltu pöytiin tulevia paikkakortin pidikkeitä  kävyistä, idean olen löytänyt joskus Pinterestistä. Olen saanut isäni innostettua tekemään puutyöt meidän häihin ja apu on ihan todella korvaamatonta! Minulla ei riittäisi aika eikä osaaminen, eikä meillä ole Tampereella oikein työkaluja muuhun kuin kodin pikku korjaustöihin. Vanhempien kotipihasta kaadettiin syreeniaitaa, ja isä sahasi pensaiden rungoista ohuita kiekkoja, joiden halkaisija on noin 5 cm. Sitten kiekot hiottiin, ettei niistä tule tikkuja sormiin. Viime syksynä, kun teema alkoi muotoutua, kerättiin mökin metsästä sen verran paljon käpyjä, että niiden pitäisi nyt riittää kaikkeen mitä keksii. Kävyt liimattiin kuumaliimalla puukiekkoihin siten, että ylimmät  ”suomut” tulevat sellaiseen kulmaan, että niiden väliin saa paikkakortin. Nyt tarvitsisi enää ostaa jotain kivaa paperia nimilappuja varten, niin ensimmäinen hääkoristeluasia olisi valmis! 
 

 

Häämusiikki

Aitolahden kirkko

Oltiin sulhasen kanssa kuuntelemassa häämusiikkia viime sunnuntaina Aitolahden kirkossa, mutta tenttikiireiden vuoksi ehdin kirjoittelemaan aiheesta vasta nyt. Musiikki kuuluu yleensä olennaisena osana hääjuhlaan, ja häämarssit ovat sen verran ikonisia, että aika moni varmaan osaa hyräillä ainakin yhtä ellei useampaakin. Tampereen seurakunta on minusta lähtenyt aika kivalla tavalla mukaan parien lisääntyneeseen kiinnostukseen käyttää entistä enemmän aikaa ja vaivaa häiden suunnitteluun. Seurakunnalla oli häämessuilla oma piste, jossa he jakoivat esitteitä häämusiikkikonsertteihin, joita on järjestetty pitkin kevättä eri kirkoissa. Jos olisi menossa Tampereella naimisiin, olisi voinut käydä nimenomaan omassa hääkirkossa kuuntelemassa, miltä akustiikat sun muut kuulostavat!

En tiedä, tuleeko meidän siviilivihkimiseen perjantaina mitään musiikkia, sillä kutsumme sinne vain perheet, eikä porukassa ole oikein ketään, joka soittaisi sellaista soitinta, jonka voisi kuljettaa vihkipaikalle. Toimitus on kyllä äkkiä ohi ilman musiikkia, mutta tuntuu myös vähän hassulta kuunnella joku kappale nauhalta. Lauantaina järjestettävään kirkolliseen siunaukseen sen sijaan ilman muuta kuuluu musiikki, sillä siunaus on rakenteeltaan käytännössä samanlainen kuin vihkiminen: häämarssi, yksi virsi tai muu musiikki ja poistumismusiikki. Olen tosi pitkään ollut sitä mieltä, että haluan astella kirkkoon Prinsessa Ruususen häämarssin soidessa. Äkäslompolon lomalla käytiin kuitenkin kuuntelemassa pianokonserttia, jossa soitettiin Kuulan häämarssi, ja olen nyt alkanut pikkuhiljaa lämpiämään sillekin.

Häämarssin saa noista kahdesta varmaan valittua, mutta hankalaa on se, kun meistä kumpikaan ei oikein tiedä, mikä viimeisen musiikin kuuluisi olla. Olen muistaakseni jostain lukenut, että sisääntulomusiikki olisi rauhallisempi ja poistumismusiikki nopeampi ja iloisempi, mutta en tiedä, onko se kuinka virallista tai pakollista. Kuuluuko valita kaksi häämarssia (esim. voisiko olla sisään tullessa Ruusunen ja poistuessa Kuulan häämarssi?), vai tuleeko viimeisen musiikin olla joku ihan muu? Ainakin se voi olla jotain muuta, yksissä häissä missä olin, soitettiin uruilla Kaunottaren ja hirviön tunnusmusiikki, mikä toimi tosi hyvin. Jos jollakin on tietoa, onko olemassa jotain "etikettisääntöjä" häämarssien suhteen, niin saa kommentoida! Aitolahden ohjelmistosta löytyi suosikiksi perinteisten marssien lisäksi Elgarin Salut d'amour op.12, mutta se on sen verran rauhallinen, että en tiedä, onko se huono valinta loppumusiikiksi.



Häämusiikkikonsertin ohjelmisto

En ole ikinä ollut häissä, joissa olisi laulettu häävirsi. Tuntuu, että nykyään yleensä kaasot tai joku muu taitava ystävä soittaa tai laulaa sen tilalla. Häämusiikkikonsertissa pappi suositteli harkitsemaan häävirttä, sillä siinä vieraatkin saavat osallistua vihkitoimitukseen. Olin aina ilman muuta ajatellut, että kirkossa pitäisi olla joku esitys, mutta täytyy sanoa, että tykkäsin ajatuksesta, että kaikki, jotka haluavat, saavat yhdessä laulaa. Häävirressä olisi sekin hyvä puoli, ettei tarvitsisi ajatella, kuka sinne kirkkoon nyt pyydetään soittamaan. Soittotaitoiset varmaan joutuvat muutenkin soittamaan jokaisissa juhlissa mihin menevät. En haluaisi pakottaa ottamaan kallista soitinta mukaan juhliin, tai että kenellekään tulisi olo, että ovat saaneet kutsun vain, koska pystyvät esiintymään. Toisaalta olisi myös tosi kaunista, jos joku ystävä soittaisi tai laulaisi meidän hääjuhlassa, varsikin jonkin sellaisen kappaleen, joka on meille tärkeä. Häävirren ongelmana on se, että en oikein tiedä muita kuin jouluvirsiä, jotka eivät ole kamalan surullisia. Iloisen sävelmän lisäksi virressä pitäisi olla häihin sopivat ja kauniit sanat. Olisi myös plussaa, jos virsi olisi sen verran tuttu, että vieraat oikeasti pystyisivät ja kehtaisivat laulaa. Häämusiikkikonsertissa soitetut virret olivat minusta aika
mollivoittoisia, paitsi suvivirren sävelellä oleva. Jos meille tulisi kesähäät, valinta olisi helppo, mutta helmikuussa suvivirsisävel ei minusta oikein toimi!

Saatiin myös neuvo, että kanttoria ja vihkipappia kannattaa tavata mielellään erikseen, koska molempien kanssa käydään eri asioita läpi. Nämä tapaamiset ovat harvoja hääasioita, joita ei voi hoitaa kovin paljoa ennen häitä, ainakin Tampereella on ilmeisesti tapana jutella vihkimisen kulusta ja musiikeista vasta paria kolmea viikkoa aiemmin. Häämusiikin valintaan vaikuttaa tietysti aika paljon siellä soittavan kanttorin mielipiteet ja ohjelmisto, joten ehkä hänen kanssaan jutteleminen sitten selkeyttää ajatuksia. Kanttorit ovat kuitenkin tosi taitavia ja olleet soittamassa monenlaisissa häissä, joten luulisi, että häneltä löytyy joku sopiva virsi ja ideoita siihen, millaiset musiikit sopivat yhteen.

Netissä voi kuunnella häämusiikkia esimerkiksi täältä, ja toinen vastaava lista löytyy samaisilta häämusiikki.info sivuilta. Oulun seurakunnan sivuilla on myös muutamia  häävirsiä kuunneltavana.