torstai 14. kesäkuuta 2018

Aika suunnitella kauneusasioita

Pinterestiä selaillessa on ollut kiinnostavaa katsoa ulkomaalaisia Bridal timeline -kuvia, ja vähän myös samalla naureskella sille, kuinka amerikkalaiseen häävalmistautumiseen tuntuu ilman muuta kuuluvan hampaiden valkaisut, suihkurusketukset, vitamiinitabletit ja pedikyyrit. En ole kuullut, että yksikään suomalainen morsian kävisi ennen häitä samanlaisen prosessin läpi. Tuollaisen puolen vuoden intensiivisen kauneuteen keskittymisen jälkeen varmasti kyllä näyttäisi hyvältä! Ellei sitten onnistuisi keräämään ihan hirveää stressiä siitä, että jos se yksi stressifinni sitten kuitenkin ilmestyy keskelle otsaa, niin kaikki raha on mennyt hukkaan... Täälläkin aika monella on jo ensi vuodelle kampaajat ja meikkaajat varattuna, osa laitattaa ripsenpidennykset ja rakennekynnet, ja Facebook-ryhmien perusteella on menossa myös sen verran vakuuttavia häädieettejä, ettei voi kuin ihmetellä.

Kevään aikana olen huomannut, että iho on mennyt jotenkin huonompaan kuntoon kuin aiemmin, ja dekolteealueelle on ilmestynyt pikkunäppyä, mitä minulla ei ole aiemmin ollut. Jos häihin mennessä aikoisi saada ihon kunnolla kuntoon, pitäisi asialle varmaan alkaa jotain tekemään jo nyt. Viime viikolla apteekissa käydessä kysyin neuvoa, mikä voisi olla hyvä tuote atooppiselle, toisaalta kuivalle ja toisaalta epäpuhtauksia keräävälle iholle, ja sieltä suositeltiin La Roche Posayn puhdistusvaahtoa. Maksoihan se enemmän kuin markettituotteet (n. 19 euroa), mutta ajattelin, että ehkä hyvään ihoon kannattaa panostaa ihan muutenkin kuin häitä varten. Kuulostaa mainokselta, mutta ihan oikeasti muutaman päivän käytön jälkeen tuntuu siltä, että eron huomaa. Ainakin iho tuntuu jotenkin puhtaammalta. Lisäksi olen alkanut käyttää aamu-, yö- ja silmänympärysvoidetta, kun aiemmin olen mennyt pelkällä perusvoiteella. Tuotteiden määrä sen kun lisääntyy kaapissa, varsinkin kun olen uudestaan innostunut meikkaamisesta, ja meikkejäkin on tullut ostettua vähän lisää...


Varsinaista häädieettiä en ole ajatellut enää aloittavani, sillä tällä hetkellä ei ole tarvetta pudottaa painoa. Alkuvuodesta kyllä kiinnitin huomiota asiaan, sillä viime vuoden aikana tuli muutama kilo lisää, jotka halusin pois, ennen kuin paino alkaisi vuosien varrella salakavalasti hivuttautua ylöspäin. Vuoden päässä olevat häät toimivat hyvänä tsemppinä, ja jostain syystä kropallani on sellainen vuosirytmi, että kesällä ja syksyllä yleensä paino nousee pari kiloa, ja keväällä valon lisääntyessä paino tippuu kun vain ajatteleekin laihtumista. :D Häädieettini oli yllättävän helppo, muutin lounaan rakennetta siten, että jätin jälkiruuaksi juomani mehun pois, ja koitan nykyään oikeasti syödä puoli lautasellista salaattia perunan tai riisin tilalla.

Ihan mielenkiinnosta kokeilin myös viiden päivän detox-kuuria. Siinä kiinnitettiin huomiota runsaaseen veden juomiseen, aamu aloitettiin puolella litralla sitruunamehua ja ruokavaliosta karsittiin viljat ja eläinperäiset tuotteet. Lisäksi pyrittiin syömään mahdollisimman raakaa ruokaa. Käytännössä ruokavaliona oli aika pitkälle salaatit, raasteet, smoothiet ja pähkinät. Ei ollut oma juttu, vaikka olikin ihan mielenkiintoista kokeilla. Ensimmäiset pari päivää meni ihan hyvin, mutta loppuajan oli lähinnä nälkä koko ajan. Toisaalta tuntui, että ihon kunto parani jo tuon viiden päivän aikana, eli ehkä pitää joskus kokeilla uudestaan vähän vähemmän tiukoilla rajoituksilla.

 
Kesän lopulla olen ajatellut hankkia salikortin, jotta ryhtini parantuisi. Huomaan, että koulussa tai töissä tulee ihan huomaamatta istuttua huonossa asennossa, ja haluaisin, että hääkuvissa käsivarret ja olkapäät, sekä tietysti hääpuku, näyttäisi hyvältä. Ryhtitreenistä ei muutenkaan olisi haittaa ihan yleisen jaksamisen ja selkäkipujen välttämisen kannalta.

Tuntuu siltä, että lähestyvät häät ovat antaneet juuri sen pienen tarpeellisen lisämotivaation siihen, että elämäntapoihin tulee kiinnitettyä huomiota. Tuntuu ihan hyvältä, että on onnistunut tekemään pieniä muutoksia, jotka toivottavasti jäävät tavaksi, kun niitä nyt ylläpitää useamman kuukauden ajan ennen häitä. En usko, että olisin jaksanut mitään pikadieettiä, treenijaksoa tai intensiivistä ihonhoitojaksoa ensi tammikuussa, ja vaikka sellaisen olisikin saanut vedettyä läpi, niin todennäköisesti hääpäivänä olisi ollut lähinnä väsynyt olo. Tällä hetkellä olo on epäsuomalaisesti ärsyttävän positiivinen, ja uskon, että kaikki ne vinkit, että mieluummin kannatta keskittyä pysyviin muutoksiin ja siihen, mikä tuntuu hyvältä, pitävät paikkaansa. :) Koitetaan pysyä terveinä, eikä aseteta liian kunnianhimoisia tavoitteita omalle kropalle, jotta jaksetaan nauttia hääpäivästä ja suunnitteluista! 💕

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Nyt meillä on lautasliinoja!

Kuten edellisessä postauksessa jo kerroin, nyt ollaan hetken aikaa oltu pikku yksityiskohtien äärellä. Lomaviikon aikana tuli toisen kaason kanssa käytyä Ylivieskassa hääostoksilla, mistä monenlaisen pikkutavaran lisäksi löytyi lautasliinat!

Alun perin en halunnut paperisia lautasliinoja, sillä niistä on vaikea saada taittelemalla nättejä, kun toinen puoli on valkoinen. Lisäksi reunassa olevat nyppylät eivät minusta ole juhlapöydässä kovin kivoja... Kankaisia lautasliinoja etsiessäni totesin, että vaikka niitä Etelä-Suomesta saa sekä ostaa että vuokrata, ne maksaisivat noin euron per liina, ellei sitten kävisi niin hyvä tuuri, että sattuisi löytämään ne nettikirppikseltä. Ja joka tapauksessa pesemisessä ja silittämisessä olisi paljon työtä. Edullisempi vaihtoehto tietysti olisi ollut ostaa kangasta ja ommella lautasliinat itse, mutta työmäärää se ei olisi vähentänyt yhtään! En ollut valmis panostamaan lautasliinoihin niin paljon aikaa ja vaivaa, sillä puolet vieraista tuskin kiinnittää niihin mitään huomiota.

Onneksi toinen kaasoistani on töissä pitopalvelussa, ja tiesi vinkata, että Duni tekee parempilaatuisia ja isokokoisempia liinoja Dunilin-sarjassa. Niitä myydään ainakin Pohjois-Pohjanmaalla Ylivieskassa Finntensidin myymälässä (Pirkanmaallakin varmasti jossain). Liike näyttää nettisivujen perusteella tukkukaupalta, mutta sieltä myydään myös tavallisille ostajille. Lautas- ja pöytäliinojen lisäksi siellä oli myös hyvä valikoima laadukkaan näköisiä kertakäyttöastioita, jotka sopisivat esimerkiksi jälkiruokapöytään tai iltapalan tarjoiluun.

Heti liikkeeseen tultaessa katsottiin jo ovelta, että tuossa pöydällä olevassa asetelmassa on juuri sellaiset lautasliinat kuin halutaan. Etsinnässä oli kokovalkoiset liinat, joissa kuitenkin saisi olla jotain pintakuviota. Nyt oli sitten kevään uutuusmallistossa juuri täydelliset! Materiaali on yläpuolelta kovempaa ja alapuolelta "huopamaisen" pehmeää, eikä lautasliina jakaudu kerroksiin. Väri on hieman murretun valkoinen, joka näyttää tietystä kulmasta yksiväriseltä, mutta valossa tulee näkyviin helmiäisvärisiä kiemuroita. Värejä ja kuoseja oli vaikka kuinka paljon, ja valkoisiakin liinoja oli eri kuviolla ja eri kokoisina. Kaikki oli kuitenkin isompia kuin perus kaupan paperiliinat.

 Kotona kokeilin, miten taittelu onnistuu, ja toimi kyllä hyvin, asettui niin tiukempiin kuin rennompiinkin muotoihin. Kuulemma liinaa voisi myös kevyesti silittää, jos se rypistyy taittelun seurauksena. Hinta oli paljon kohtuullisempi kuin kangasliinoilla, 100 Dunilin-liinaa maksoi yhteensä 36 euroa. Samaan syssyyn tuli ostettua myös kahviliinat, en ollut edes ajatellut että niitä tarvitsisi, mutta kaupasta sattui löytymään juuri täydellistä vaaleansinisen sävyä!


maanantai 21. toukokuuta 2018

Askartelu alkaa – paikkakortin pidikkeet kävyistä

Tällä viikolla pääsee ja ehtii vihdoin aloittamaan hääaskarteluja ihan kunnolla! Koulu loppui perjantaina ja ennen kesätöitä pidän viikon loman, joka tulee suurimmaksi osaksi vietettyä vanhempien luona. Äiti lupautui auttamaan askarteluissa, ja nyt ollaan sitten vietettyä kunnon äiti-tytär-aikaa kuumaliimapistoolin kanssa J

Meidän häiden teema on loppujen lopuksi muotoutunut olemaan enemmän tai vähemmän luonnonläheinen. Ei ihan rustiikkinen tai maalaisromanttinen, vaan enemmän ”metsäinen”. Saa nähdä, kuinka paljon tuo tausta-ajatus loppujen lopuksi tulee näkymään kokonaisuudessa juhlapäivänä, mutta siltä pohjalta ollaan lähdetty ideoimaan koristeluja.

Tiedän, että olen ihan tosi hyvissä ajoin, kun askartelen jo nyt häihin pikkukoristeita, kuten näitä paikkakortinpidikkeitä. Ollaan kuitenkin oltu tyylistä samaa mieltä jo puolisen vuotta, enkä aio tässä vaiheessa aloittaa sellaisia osia koristelusta, jotka eivät tunnu vielä aivan varmoilta. Talvihäitä suunnitellessa tuli aika nopeasti mieleen, että mieluummin koristeet askartelisi kesällä kotiterassilla, kuin talvella meidän kerrostalon pihassa. Suuria koristeita ei edes mahdu tekemään sisällä, ja kuumaliiman haju sisällä ei oikein houkuttele enää näillä kappalemäärillä. Lisäksi kesällä on ehdottomasti enemmän energiaa ja innostusta ja aikaa kaikkeen luovaan kuin syksyllä! Ja toisaalta, jos kaiken mahdollisen tekee jo nyt, niin se on sitten loppuviikkojen työlistalta pois. Jotenkin en haluaisi nähdä itseäni viimeisellä viikolla ennen häitä värkkäämässä paniikissa pöytäkoristeita, vaan keskittyä siinä vaiheessa mieluummin hyvin nukkumiseen, terveellisesti elämiseen ja yhdessäoloon rakkaiden kanssa!
Tänään ollaan askarreltu pöytiin tulevia paikkakortin pidikkeitä  kävyistä, idean olen löytänyt joskus Pinterestistä. Olen saanut isäni innostettua tekemään puutyöt meidän häihin ja apu on ihan todella korvaamatonta! Minulla ei riittäisi aika eikä osaaminen, eikä meillä ole Tampereella oikein työkaluja muuhun kuin kodin pikku korjaustöihin. Vanhempien kotipihasta kaadettiin syreeniaitaa, ja isä sahasi pensaiden rungoista ohuita kiekkoja, joiden halkaisija on noin 5 cm. Sitten kiekot hiottiin, ettei niistä tule tikkuja sormiin. Viime syksynä, kun teema alkoi muotoutua, kerättiin mökin metsästä sen verran paljon käpyjä, että niiden pitäisi nyt riittää kaikkeen mitä keksii. Kävyt liimattiin kuumaliimalla puukiekkoihin siten, että ylimmät  ”suomut” tulevat sellaiseen kulmaan, että niiden väliin saa paikkakortin. Nyt tarvitsisi enää ostaa jotain kivaa paperia nimilappuja varten, niin ensimmäinen hääkoristeluasia olisi valmis! 
 
 

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Häämusiikki

Aitolahden kirkko
Oltiin sulhasen kanssa kuuntelemassa häämusiikkia viime sunnuntaina Aitolahden kirkossa, mutta tenttikiireiden vuoksi ehdin kirjoittelemaan aiheesta vasta nyt. Musiikki kuuluu yleensä olennaisena osana hääjuhlaan, ja häämarssit ovat sen verran ikonisia, että aika moni varmaan osaa hyräillä ainakin yhtä ellei useampaakin. Tampereen seurakunta on minusta lähtenyt aika kivalla tavalla mukaan parien lisääntyneeseen kiinnostukseen käyttää entistä enemmän aikaa ja vaivaa häiden suunnitteluun. Seurakunnalla oli häämessuilla oma piste, jossa he jakoivat esitteitä häämusiikkikonsertteihin, joita on järjestetty pitkin kevättä eri kirkoissa. Jos olisi menossa Tampereella naimisiin, olisi voinut käydä nimenomaan omassa hääkirkossa kuuntelemassa, miltä akustiikat sun muut kuulostavat!

En tiedä, tuleeko meidän siviilivihkimiseen perjantaina mitään musiikkia, sillä kutsumme sinne vain perheet, eikä porukassa ole oikein ketään, joka soittaisi sellaista soitinta, jonka voisi kuljettaa vihkipaikalle. Toimitus on kyllä äkkiä ohi ilman musiikkia, mutta tuntuu myös vähän hassulta kuunnella joku kappale nauhalta. Lauantaina järjestettävään kirkolliseen siunaukseen sen sijaan ilman muuta kuuluu musiikki, sillä siunaus on rakenteeltaan käytännössä samanlainen kuin vihkiminen: häämarssi, yksi virsi tai muu musiikki ja poistumismusiikki. Olen tosi pitkään ollut sitä mieltä, että haluan astella kirkkoon Prinsessa Ruususen häämarssin soidessa. Äkäslompolon lomalla käytiin kuitenkin kuuntelemassa pianokonserttia, jossa soitettiin Kuulan häämarssi, ja olen nyt alkanut pikkuhiljaa lämpiämään sillekin.

Häämarssin saa noista kahdesta varmaan valittua, mutta hankalaa on se, kun meistä kumpikaan ei oikein tiedä, mikä viimeisen musiikin kuuluisi olla. Olen muistaakseni jostain lukenut, että sisääntulomusiikki olisi rauhallisempi ja poistumismusiikki nopeampi ja iloisempi, mutta en tiedä, onko se kuinka virallista tai pakollista. Kuuluuko valita kaksi häämarssia (esim. voisiko olla sisään tullessa Ruusunen ja poistuessa Kuulan häämarssi?), vai tuleeko viimeisen musiikin olla joku ihan muu? Ainakin se voi olla jotain muuta, yksissä häissä missä olin, soitettiin uruilla Kaunottaren ja hirviön tunnusmusiikki, mikä toimi tosi hyvin. Jos jollakin on tietoa, onko olemassa jotain "etikettisääntöjä" häämarssien suhteen, niin saa kommentoida! Aitolahden ohjelmistosta löytyi suosikiksi perinteisten marssien lisäksi Elgarin Salut d'amour op.12, mutta se on sen verran rauhallinen, että en tiedä, onko se huono valinta loppumusiikiksi.


Häämusiikkikonsertin ohjelmisto
En ole ikinä ollut häissä, joissa olisi laulettu häävirsi. Tuntuu, että nykyään yleensä kaasot tai joku muu taitava ystävä soittaa tai laulaa sen tilalla. Häämusiikkikonsertissa pappi suositteli harkitsemaan häävirttä, sillä siinä vieraatkin saavat osallistua vihkitoimitukseen. Olin aina ilman muuta ajatellut, että kirkossa pitäisi olla joku esitys, mutta täytyy sanoa, että tykkäsin ajatuksesta, että kaikki, jotka haluavat, saavat yhdessä laulaa. Häävirressä olisi sekin hyvä puoli, ettei tarvitsisi ajatella, kuka sinne kirkkoon nyt pyydetään soittamaan. Soittotaitoiset varmaan joutuvat muutenkin soittamaan jokaisissa juhlissa mihin menevät. En haluaisi pakottaa ottamaan kallista soitinta mukaan juhliin, tai että kenellekään tulisi olo, että ovat saaneet kutsun vain, koska pystyvät esiintymään. Toisaalta olisi myös tosi kaunista, jos joku ystävä soittaisi tai laulaisi meidän hääjuhlassa, varsikin jonkin sellaisen kappaleen, joka on meille tärkeä. Häävirren ongelmana on se, että en oikein tiedä muita kuin jouluvirsiä, jotka eivät ole kamalan surullisia. Iloisen sävelmän lisäksi virressä pitäisi olla häihin sopivat ja kauniit sanat. Olisi myös plussaa, jos virsi olisi sen verran tuttu, että vieraat oikeasti pystyisivät ja kehtaisivat laulaa. Häämusiikkikonsertissa soitetut virret olivat minusta aika
mollivoittoisia, paitsi suvivirren sävelellä oleva. Jos meille tulisi kesähäät, valinta olisi helppo, mutta helmikuussa suvivirsisävel ei minusta oikein toimi!

Saatiin myös neuvo, että kanttoria ja vihkipappia kannattaa tavata mielellään erikseen, koska molempien kanssa käydään eri asioita läpi. Nämä tapaamiset ovat harvoja hääasioita, joita ei voi hoitaa kovin paljoa ennen häitä, ainakin Tampereella on ilmeisesti tapana jutella vihkimisen kulusta ja musiikeista vasta paria kolmea viikkoa aiemmin. Häämusiikin valintaan vaikuttaa tietysti aika paljon siellä soittavan kanttorin mielipiteet ja ohjelmisto, joten ehkä hänen kanssaan jutteleminen sitten selkeyttää ajatuksia. Kanttorit ovat kuitenkin tosi taitavia ja olleet soittamassa monenlaisissa häissä, joten luulisi, että häneltä löytyy joku sopiva virsi ja ideoita siihen, millaiset musiikit sopivat yhteen.

Netissä voi kuunnella häämusiikkia esimerkiksi täältä, ja toinen vastaava lista löytyy samaisilta häämusiikki.info sivuilta. Oulun seurakunnan sivuilla on myös muutamia  häävirsiä kuunneltavana.
 
 

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Ylläksen katselua hääsuunnittelulasien läpi

Pääsiäisenä saatiin sulhasen kanssa viikon yhteinen loma, joka vietettiin keväthangilla Äkäslompolossa. Kelit suosi, ja päästiin hiihtämään, laskettelemaan ja lumikenkäilemään auringonpaisteessa melkein joka päivä. Ulkoilun lisäksi päädyttiin varaamaan meille häämatka!

Oltiin jo aiemmin mietitty, että meidän häämatka suuntautuisi Lappiin. Päätökseen vaikutti osittain kotimaan reissun stressittömyys ja helppous, ja osittain päähänpinttymä, jonka olen jostain saanut: haluan potrettikuvat otettavan tunturissa tykkylumipuiden keskellä. Kun nyt kerran on talvihäät ja molemmat tykätään luonnosta, niin otetaan siitä sitten kaikki irti... Saa nähdä, vieläkö se tuntuu hyvältä idealta siinä vaiheessa, kun varpaat alkavat sinertyä 20 asteen pakkasessa ja tunturituuli koittaa viedä hunnun päästä! Hauska huomata, kuinka paljon mielipide on muuttunut ja elämän realiteetin tullut vastaan, sillä pari vuotta sitten olin ihan päättänyt, että haluan ehdottomasti häämatkalle Bora Boralle. :)

Häämatka osoittautui meille häämekon lisäksi toiseksi asiaksi, joka ei tähän mennessä ole pysynyt budjetissa. Selviteltiin eri majoitusvaihtoehtoja, ja huomattiin, että suunniteltu rahasumma riittäisi lähinnä perushuoneeseen hotellissa. Lapissa olisi useita hienoja mökkejä, mutta kaikki mitä löydettiin, oli sen verran isoja, että olisi ollut tosi kallista olla siellä kahdestaan. Lisäksi monia mökkejä vuokrataan vain viikoksi. Kun asiaa tarpeeksi pohdittiin, tultiin siihen tulokseen, että halutaan joka tapauksessa panostaa siihen, että häämatkassa on jotain ekstraa ja majoitus on sellainen, ettei sinne tulisi muuten lähdettyä. Vaihtoehtoina palloteltiin lumilinnaa (esim. Lainion lumikylä), lasi-iglua ja jonkin kivan hotellin sviittiä.

Lainion lumikappeli
Lumihotellissa ovet oli tehty jäästä!
Lasi-iglut karsiutuivat heti kättelyssä korkean hinnan vuoksi, sekä sen takia, että lasikattoa lukuunottamatta ne näyttivät suht tavalliselta hotellihuoneelta. Päätettiin, että jos halutaan katsella revontulia tai tähtiä, mennään mieluummin johonkin laavulle nuotioimaan :) Lainion lumikylässä käytiin kierroksella pääsiäislomalla, ja täytyy sanoa, että lumihotelli oli tosi hieno! Ilman vierailua oltaisiin varmaan muuten varattukin sieltä huone, koska ajatuksena lumihotelli kuulosti tosi hyvältä. Yllätyksenä tuli kuitenkin se, että lumihotellissa on kylmä, siis oikeasti kylmä, eikä vain sellainen että pelotellaan ulkomaalaisia turisteja pakkasella. Kylmyyden kanssa varmaan vielä olisikin pärjännyt (vaikka häämatkalla tietysti on ihan mukavaa, jos ei koko ajan tarvi olla toppavaatteet päällä...), nukkuuhan sitä laavussakin ihan hyvin, mutta hotellihuoneet täytyy tyhjentää päiväksi, koska päivisin koko lumikylä on päiväturistien ihailtavana. Pitkällä viikonlopulla voisi olla turhan stressaavaa, jos pitää välillä vaihtaa yöpaikkaa eikä oikein ole sellaista huonetta, missä voisi rentoutua päivällä.

Hotellitarjontaa Lapissa on paljon, ja itse sain sen vaikutelman, että kaikista ylellisimmät hotellit löytyy Rovaniemeltä. Siellä oli monia sen näköisiä paikkoja, että ei uskoisi, että sellaisia löytyy nykyään myös Suomesta! Hintaa niillä oli meille turhan paljon, eikä Rovaniemi ehkä ollut muutenkaan ihan se paikka, mihin oltiin ajateltu mennä. Äkäslompolon hotelleista meistä ehdottomasti tunnelmallisin oli Ylläshumina. Hotellihuoneet ovat hirsimökeissä, jotka näyttivät lumihangen keskellä ihan satumaalta, ja viime vuonna remontoitu päärakennus oli minusta tosi tyylikäs ja viihtyisä. Ravintolan ja baarin lisäksi Ylläshuminassa on ulkoporeallas ja sauna, ja hiihtoladut lähtee ihan takapihalta. Lomamielenhäiriössä päätettiin, että häämatkalla ei olla köyhiä eikä kipeitä, ja loppujen lopuksi varattiin superior-huone. Kerran sitä vaan naimisiin mennään... Ja onhan se nyt hieno, takka ja kaikki löytyy!


Ylläshuminan baari
Toisena majoitussuosituksena voin lämpimästi suositella travelleri/hippihenkistä Seven Fells Hostelia, jossa majoituttiin tällä reissulla. Henkilökunta oli rentoa, huoneet siistejä ja ruokaa sai laittaa itse keittiössä, jossa oli välillä tarjolla mm. tuoretta pullaa. Potkukelkkaa sai lainata, ja sillä oli hauska käydä kaupassa. Äkäslompolon muusta tarjonnasta voi suositella ainakin Suklaaruusu-konditoriaa, josta sai kaikenlaista herkkua leivästä raakasuklaaseen. Myös Äkäslompolon kappeli on ihan tosi kaunis, alttarin takana olevasta isosta ikkunasta näkyy Yllästunturi ja katto näyttää tähtitaivaalta.
Äkäslompolon kappeli

Yhtenä iltana käytiin iltakävelyllä paistamassa makkaroita ja vaahtokarkkeja Varkaankurun kodalla. Oltiin liikkeellä juuri auringonlaskun aikaan, ja auringon laskiessa kurun taakse tuli mieleen, että siinä olisi kyllä täydellisen kaunis paikka esimerkiksi vihkimiselle! Kodalle on alle kilometrin pituinen tasainen kävelyreitti laskettelukeskukselta, ja kodan edessä on tasainen alue, jossa vihkimisen voisi hyvin pitää. Aukion toiselta reunalta on pudotus kuruun, jossa on kesällä vesiputous. Kota on uusi ja sen verran iso, että siellä mahtuu hyvin istumaan parikymmentä ihmistä. Jos asuttaisiin Lapissa ja suunnitteltaisiin kesähäitä, voi olla, että olisi mennyt suunnitelmat aikalailla uusiksi. 💙 

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Vinkkejä kihlajaiskuviin

Tänään on meidän kihlauksen vuosipäivä! Ainakin olen siitä melko varma, vaikka sormuksessa on väärä päivämäärä :D Kaiverrusta tilattaessa ei otettu huomioon sitä, että puhelimen kalenterissa ensimmäinen päivä rivillä on sunnuntai, joten sormuksessa lukee 14.4.2017...
Näissä maisemissa kihlauduttiin Hollannissa!
Kihlajaispäivän kunniaksi ajattelin fiilistellä vähän kihlajaiskuvia. Meidän kuvat onnistui todella hyvin, kiitos taitavan kuvaajan! Etukäteen olin ajatellut, että haluaisin kuvat Hatanpään puutarhassa, mutta viime kevät oli niin paljon myöhässä, ettei yhdessäkään puussa ollut vielä lehtiä. Sen vuoksi päädyttiin kuvailemaan Finlaysonin alueelle, ja nyt kuvissa väriä tuo kevään ensimmäiset siniset kukat, punatiiliset rakennukset ja täydellisen värinen taivas. Meidän kaveripiiristä löytyi valokuvausosaamista, joten kihlajaiskuvia varten ei tarvinnut etsiä ammattivalokuvaajaa. Vaikka yleensä joka paikassa kannustetaan ammattilaisen palkkaamiseen, 
(c) Lauri Aitokari
meillä tämä ratkaisu toimi ihan tosi hyvin. Oli mukavaa, kun kuvaaja oli entuudestaan tuttu eikä tarvinnut jännittää. Kun saatiin valmiit kuvat, olin aika yllättynyt, että itsestä voi saada ihan Pinterest-kelpoisia kuvia, kun kuvaaja tietää mitä tekee! Laurin kuvia voit käydä katsomassa täällä. 

Ennen kuvia mietin aika paljon, mitä vaatteita kannattaisi laittaa päälle. Tietysti jotain, mikä tuntuu hyvältä ja jossa tuntee olonsa kotoisaksi ja hyvännäköiseksi. Lisäksi halusin, että kuvat näyttäisivät hyvältä vielä vuosienkin päästä, joten vaatteet saisivat näyttää siistiltä ja ajattomalta. Vinkkinä voin kertoa, että kannattaa testata istumista suunnitellussa asussa, ettei sitten huomaa vasta kuvista, että joku sauma puristaa, tai että jokin vaate laskeutuu hassusti istuessa. Kannattaa myös yhdessä kumppanin kanssa miettiä, mitkä vaatteet sopivat yhteen. Miettikää samalla kuvauksen tyyli, haluatteko rentoja vai muodollisia kuvia, vai otetaanko ne esimerkiksi jostakin yhteisestä harrastuksesta? Netissä on paljon vinkkejä pukeutumisen koordinointiin, tässä se kaavio josta me otettiin vinkkiä!
Minusta meikin kannattaa olla suht luonnollinen, samoin kuin hääpäivänä, ettei se näytä kahdenkymmenen vuoden päästä pahalta. Itse tein pohjustukset ja varjostukset paljon tavallista huolellisemmin. Silmiä meikkasin hieman voimakkaammin kuin arkena, sillä valokuva syö värejä, mutta käytin pehmeitä ruskeita luomivärejä, jottei meikistä tule liian tumma. Meikkaan arkena aika kevyesti, ja muistan, kuinka ajattelin ennen kuvausta, että meikkikerros tuntuu tosi paksulta arkimeikkiin verrattuna. Silti kuvissa näytän käytännössä meikittömältä, mutta iho näyttää paljon paremmalta kuin yleensä. Huomiota kannattaa kiinnittää myös kynsiin, erityisesti, jos haluatte lähikuvia sormuksista!

Halusin näyttää kuvissa huolitellulta, joten kiharsin hiukset. Normaalisti pidän hiuksia ponnarilla tai nutturalla, mutta kuvissa se näyttää helposti kaljulta, varsinkin, kun minulla on aika korkea otsa. Koska kuvat otettiin ulkona, hiuslakkaa piti laittaa tosi paljon, ettei kiharat suoristu heti ensimäisestä tuulenpuuskasta.

Siinä vaiheessa, kun täydellistä auringonvaloa metsästettiin kävelemällä Näsinpuistossa mäkeä ylös ja alas, mietin, oliko korkosaapikkaat sittenkään hyvä ratkaisu, mutta kyllähän ne kuvissa näyttää hyvältä :) Ennen kaikkea kannattaa ilman muuta olla uskollinen omalle tyylillle, eikä muuttaa jotain sen takia, että ajattelee, että niin pitäisi tehdä. Persoonallinen tyyli näyttää hauskalta, ja se näkyy, jos vaatteissa on epäluonnollinen olo. Tärkeintä on, että valitsemassasi asussa, meikissä ja hiuksissa tuntuu ihanalta eikä tarvitse miettiä, mistä kulmasta kuva otetaan.
 
PS. Meidän koulun näytelmäkerholla Pseudolla on superhieno musikaali tulossa kahden viikon päästä (25.-28.4.) Hälla-teatterissa Tampereen keskustassa. Näytökset klo 18 ja lauantaina klo 13, lippuja ja lisäinfoa saa täältä. Kannattaa tulla katsomaan! 💖

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Tutustumassa Häät-lehden toimitukseen

 
Viime viikolla minulle tarjoutui ihana ja erityinen mahdollisuus päästä vierailemaan Häät-lehden toimituksessa. Oli mukavaa tehdä päiväretki Helsinkiin, siellä ei kuitenkaan tule kovin usein käytyä, vaikka junamatka Tampereelta kestää alle kaksi tuntia. Oli mielenkiintoista kuulla, miten häälehden toimittaminen ja lehden valmistuminen ajatuksista valmiiksi lehdeksi on muuttunut parinkymmenen vuoden aikana.

Tapaamisen aikana keskusteltiin lehtien ja nettisivujen sisällöstä, ja siitä, miten niitä voisi kehittää. Häät.fi-sivuille on vanhojen lehtien selailun ja artikkelien lisäksi luotu Hääpolku-työkalu, johon pääsee käsiksi kirjautumisen jälkeen. Palvelusta löytyy laaja hääsuunnittelun checklist, jossa tehtävien alle on linkitetty paljon ideoita! Eri tehtäviin voi myös tehdä muistiinpanoja ja tallentaa omat suosikkikuvat ja -jutut. Hääpolun käyttö oli itselle vielä suhteellisen vierasta, vaikka olenkin sitä käynyt kokeilemassa jo aiemmin, sillä olen luontaisesti enemmän paperi ja kynä -ihminen :) Nyt, kun Hääpolkua katsottiin yhdessä, omaksi lempiominaisuudeksi valikoitui varmastikin vieraslista-osio, johon kutsutut vieraat saa merkattua perhekunnittain, ja johon voi myöhemmin kirjata osallistumisen, erityisruokavalioita ja muuta tärkeää infoa. Listan saa myös tuotua Exceliin, minkä kautta sen voi esimerkiksi tulostaa.

Häät-lehden Sari ja Liina

Vierailun lisäksi pääsin osaksi raatia äänestämään finalisteja Vuoden Hääkuva 2018 -kilpailuun. Ehdolla oli todella paljon ihania, romanttisia ja kauniisti toteutettuja kuvia, joista parhaiden valikoiminen oli todella vaikeaa. Nyt 12 parasta on valikoitunut, käy äänestämässä omaa suosikkiasi täällä, äänestysaikaa 4.4. asti! 💕

Toimituksesta sain myös hyviä vinkkejä hääshoppailuun, Helsingin keskustassa Forumin takana on kaksi (!) Sinelli-liikettä vierekkäin, ja Askarelli siinä aivan vieressä. Ennen kuin muutin Tampereelle, ajattelin, että täältä saa aivan kaikkea, mutta näköjään ei pidä yhtään paikkaansa. Pitää syksyllä tehdä paperitavaran shoppailureissu Helsinkiin, oli niin paljon kaikkea ihanaa tarjolla! Kuulemma Vantaalla olisi vielä isompi myymälä, mutta luulen, että siellä tulisi jo valinnanvaikeus... :)

Nyt on meillekin löytynyt sopiva kakunkoriste!
Kiitos Häät-lehden Sarille, Liinalle ja Sannalle, kun sain käydä vierailulla! Ensi viikolla suunnataankin sitten sulhasen kanssa Lappiin viettämään viikon pääsiäislomaa hiihdon ja laskettelun merkeissä. Toivottavasti paistaa aurinko ja parannutaan molemmat tästä flunssasta, että pystyy liikkumaan. Iloista pääsiäisviikonloppua kaikille!