keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Hääruuat alkaa olla paketissa

Aiemmin blogia seuranneet tietääkin jo, että meidän tähän mennessä isoin (ja ehkä ainoa?) kriisi hääsuunnitteluun liittyen on ollut se, kun alunperin varaamamme pitopalvelu meni yllättäen konkurssiin. Onneksi löydettiin kohtuullisen helposti uusi pitopalvelu, Maaseutu maistuu, jonka kanssa viestittely on ollut helppoa ja joustavaa. Eilen sitten käytiin Voipaalan kartanokahvilassa tapaamassa Heliä ihan paikan päällä.
Voipaalan kartano

Cateringin valitseminen on ollut ehkä eniten jännittävä asia hääsuunnittelussa, sillä ruoka vaikuttaa tosi paljon juhlien onnistumiseen, eikä tarjottavia oikein pääse etukäteen maistamaan, ellei sitten ole valmis ajelemaan kahviloihin ja ravintoloihin pitopalveluiden perässä. Eilisen perusteella on onneksi nyt aika luottavainen olo sen suhteen, että häiden tarjoilut tulevat menemään sujuvasti. Toinen kaasoistani on kokki, joten hän teki meille muistilistan, mitä asioita pitopalvelulta tulisi kysyä. Heli vaikutti ihan tosi pätevältä, ja kävi oikeastaan kaikki listan asiat läpi ilman, että ehdittiin edes kysyä!
On myös super kätevää, että pitopalvelun kautta saa tarjoilun, pääruuan ja iltapalan lisäksi kaikki tarvittavat astiat ja pöytäliinat. Meidän mielestä hyvä plussa on myös se, että käytettävät ainekset ovat lähiruokaa, leivät tehdään Voipaalassa itse ja juustot tulevat lähitilalta.

Nyt vain sitten odotellaan, että päästään syömään herkkuruokia 💛


Tässä vielä Marjukan tekemä muistilista, jos teilläkin on pitopalvelupalaveria edessä (suluissa vastaukset, joita saatiin):
  • Minkälaiset tarjoiluastiat on? (Lämpimiä ruokia varten valkoista keramiikkaa, salaateille vihertävänkirkasta uusiolasia.)
  • Mitä astioita katetaan ruokapöytiin? (Servetit, lasit, aterimet, vesikannut)
  • Milloin astiat ja pöytäliinat tuodaan juhlapaikalle? (Koristelupäivän aamuna)
  • Kynttilöiden sytytys juhlapäivänä? (Pitopalvelu hoitaa, kunhan ollaan jätetty sytkärit juhlapaikalle.)
  • Kuka tarjoilee alkumaljan? (Pitopalvelun työntekijät kättely-/halausjonon jälkeen.)
  • Päivän muu aikataulu? (Ruokaan varataan aikaa noin 2,5 tuntia, sen jälkeen kahvitus laitetaan valmiiksi, jotta vieraat pääsevät kahville kun ohjelmassa tulee luonteva tauko.)
  • Mihin alkoholit ja muut juomat laitetaan tarjolle? (Viinit kaadetaan pöytiin, muut juomat sivupöydälle.)
  • Auttaahan catering kakun leikkaamisessa? (Kyllä)
  • Miten astioiden keräys pois pöydistä, entäs palauttaminen? (Muut ruoka- ja tarjoiluastiat paitsi lasit kerätään pois pöydistä ruuan jälkeen. Käytetyt lasit saa jäädä juhlapaikalle, josta pitopalvelun työntekijä hakee ne sunnuntaina.)
  • Miten iltapalan tarjoilu toimii? (Ruuat laitetaan valmiiksi jääkaappiin, josta ne voi itse nostella tarjoilupöydille. Todennäköisesti kertsiastiat, koska en usko että ketään kiinnostaa enää siinä vaiheessa iltaa.)
  • Jääkö ylijäämäruuat meille? (Jää; pakataan itse mukaan pakkausrasioita, jotta saadaan ruuat sunnuntaina mukaan.)

lauantai 1. joulukuuta 2018

Kakkutaikuria tapaamassa

Huh, häihin on aikaa enää kaksi kuukautta ja tuntuu, että koko ajan lisääntyy muistettavien ja tehtävien asioiden määrä! Saa nähdä, onnistuuko aikataulutus vai tuleeko viimeisinä viikkoina kiire :o Mikäli jollakin jo naimisiin menneellä tulee mieleen hyviä vinkkejä ajanhallinnasta tai helposti unohtuvista asioista, niin saa kertoa! Hääsuunnittelun lisäksi ylihuomenna on koulun viimeinen iso tentti (naimisiinmenon lisäksi pitäisi myös valmistua keväällä), joten tekemistä riittää.
(c) Kakkutaikuri
Meillä on ollut kakuntekijäksi varattuna Kakkutaikuri Tampereelta jo pidemmän aikaa, mutta ei oikein olla osattu päättää, mitä oikeastaan haluttaisiin. Niinpä päätettiin, että mennään ihan käymään Tiinan luona, jotta pystytään kasvokkain keskustelemaan suunnitelmista ja kyselemään, mitä ideoita hänellä on. Vajaan tunnin tapaamisen aikana selvisi kaikki paljon tehokkaammin kuin sähköpostilla, pystyi hiomaan ideoita paremmin, ja tuli sellaisistakin asioista puhuttua, joita ei ehkä olisi tajunnut edes kysyä (Kuten minkälaisella alustalla kakku tulee, jotta sen saa siirrettyä lautaselle. Vastaus: kovalla pyöreällä levyllä, joka ei taitu. Problem solved.). Lisäksi ainakin minua tällaisena huolehtijana helpotti nähdä kakun tekevä ihminen ihan oikeasti, sillä nyt on sellainen olo, että ollaan löydetty ammattitaitoinen tekijä, johon pystyy luottamaan.

Kaikki täytteet oli ihan super herkullisia!

Kakun täytteen valitseminen on vielä vähän kesken, mutta oli tosi ihana yllätys, kun saatiin palaverista kotiin lähtiessä pakastettuja pikkupurkkeja erimakuisia täytteitä mukaan, jotta saatiin kotona maistella ja miettiä rauhassa. Meidän kutsujen R.S.V.P:n deadline on tänään, joten kun vieraiden lopullinen lukumäärä varmistuu, laitetaan sähköpostilla erityisruokavaliot, kuva ja mitat kakunkoristeesta, tieto valituksi tulleesta kakuntäytteestä, sekä vielä muistutukseksi ne kuvat kakun tyylistä, joista palaverissa oli puhe. Vaikka varmaan joka tapauksessa stressaan loppuun asti siitä, onko kakku täydellisen näköinen ja värinen, nyt voi olla ainakin varma siitä, että se tulee olemaan todella hyvää, ja se on kai tärkeintä!

P.s. Tammikuun Love me do -messut lähestyvät, joten taas on aika äänestää vuoden hääblogia! Käy ehdottamassa lemppariblogiasi äänestykseen täältä.

Ihanaa joulukuun alkua kaikille!💝

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Sormuksen teettäminen

Viime viikolla sain vihkisormuksen kotiin! 😍 Minun epäsymmetrisen kihlasormukseni kaveriksi ei löydy sopivaa vihkisormusta valmismallistoista, joten tiedettiin jo kihlaa ostaessa, että vihkisormus pitäisi teettää. Joskushan saman tekijän mallistosta saattaa epäsymmetrisillekin sormuksille löytyä sopiva pari, mutta koska ostettiin kihlat Amsterdamista, niin tätä vaihtoehtoa ei ollut.

Vihkisormuksen teettäminen tuntui jo ajatuksena monella tapaa tosi hyvältä. Tietysti sormuksesta saa suunnitella juuri sellaisen kuin itse haluaa, eikä kenelläkään muulla ole samanlaista. Lisäksi se on mahdollista sovittaa täydellisesti kihlasormukseen. Myös ajatus siitä, että sormus voitaisiin tehdä kierrätysmateriaaleista käyttämällä vanhoja koruja, tuntui kivalta, sillä koruun saisi "jotain vanhaa" ja eri tavalla merkitystä kuin ihan uutena ostettaessa. Etukäteen arvelutti teettämisen hinta, mutta lopulta pysyttiin tosi hyvin budjetissa, ja häälehtien sormusmainosten hintoihin verrattuna tuli paljon edullisemmaksi. Eräs tuttu kertoi, että oli yhdestä liikkeestä kysellyt hinta-arviota sormukselle, jossa olisi kuulemma ollut paljon kiviä ja kaikkea, eikä senkään hinnaksi olisi tullut yli tuhatta euroa.


Meidän häät on tosiaan tulossa helmikuun alussa, ja koska kummallakaan ei ollut mitään käsitystä siitä, kauanko sormuksen teettämiseen pitäisi varata aikaa, lähdettiin liikkeelle jo syyskuussa. Olin jo aiemmin häämessujen ja lehtimainosten perusteella valinnut, että ensimmäinen kultasepänliike, josta lähdettäisiin kyselemään, olisi Aurifaber Tampereella. Kannattaa selata oikeasti useamman kultasepän nettisivuja etukäteen, jotta löytää itselle sopivimman, sillä jokaisella on tosi omanlaisensa tyyli.

Liikkeessä käydessä olisi varmasti auttanut, jos olisi ollut selkeä suunnitelma! Tiesin vain, että haluaisin, että sormus olisi kaksivärinen (kelta- ja valkokultaa), ja sopisi täysin yhteen kihlasormuksen kanssa. Lisäksi otin mukaan äidin, tädin ja minun parittomia korviksia tai muuten rikkoutuneita kultakoruja. Kultasepän kanssa keskustellessa alkoi hahmottua, minkälaista tyyliä voisi ajatella, ja seuraavan viikon aikana hän piirsi meille muutaman eri vaihtoehdon. Käytiin katsomasa luonnoksia, ja näistä selkeästi yksi tuntui parhaalta, joten sovittiin, että sitä lähdettäisiin työstämään. Tässä vaiheessa saatiin hinta-arvio. Hintaan vaikuttavia asioita ovat ainakin työn määrä (kiemurat ja kuviot), kivet (laatu ja koko) sekä metalli (mitä metallia, ja kuinka leveä ja paksu sormus).

Koska meillä ei ollut mikään kiire, sovittiin, että sormusta alettaisiin tekemään lokakuun aikana. Marraskuun alussa tuli viestiä, että se on valmis! Meillä koko prosessiin meni kaksi kuukautta, mutta luulen, että tarvittaessa koru valmistuisi paljon nopeammin. Korun keltakultaiset osat pystyttiin tekemään kokonaan vanhoista koruista, ja yli jäänyt kulta hyvitettiin loppuhinnasta. Myös vihkisormuksen kivet on tädin vanhasta sormuksesta.
 Nyt kun olen pari päivää katsellut sormusta kotona, olen sitä mieltä, että se on täydellinen! Mitenkähän tässä malttaa helmikuuhun odottaa, että sitä saa alkaa pitää sormessa... Voi olla, että vihkimisen jälkeen käyn vielä kiinnityttämässä kihla- ja vihkisormukset yhdeksi, jotta ne pysyvät hyvin paikallaan eivätkä pyöri erilleen.


P.S. Sormuksen hoitovinkiksi saatiin, että kolmen vuoden välein kannattaa käydä tarkistuttamassa, että kivet ovat hyvin paikallaan. Ainakin Aurifaberilla tämä kuuluu teetetyn sormuksen hintaan, joten siitä kannattaa kysäistä omalta kultasepältä!

maanantai 12. marraskuuta 2018

Polttarit osa 2: Morsiussauna

Viikko sitten juhlittiin polttareita, joista kirjoitin jo edellisessäkin postauksessa. Illan viimeinen ohjelmanumero oli morsiussauna, joka oli minusta ihan super hauskaa! Voin suositella kaikille, mutta kannattaa huomioida, että aika paljon sotkua tästä tulee. Kaasojen pohjustuksen mukaan morsiussauna on vanha riitti, jolla puhdistaudutaan tulevaa liittoa varten ja jätetään kateellisten kaunat taakse.

Mukaan polttarireissulle oli pitänyt pakata mukaan sulhasen paita, mikä piti laittaa saunaan päälle, jotta meidän välinen yhteys vahvistuisi. Tarkempi selitys oli aika epäromanttinen, liittyi jotenkin hien sekoittumiseen :D Kun palasin saunasta hakemaan shampoota laukusta, oli toinen kaasoni kääntämässä kaikkia mukaan pakkaamiani vaatteita nurinpäin. Tällä kuulemma testattiin tulevan vaimon luonne.

Pixabay
Morsiamelle piti tehdä saunaan valtaistuin kukista ja lehdistä, ja laittaa sekaan jotain piikikästä, jotta muistuisi mieleen se, että avioliitto ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. En tiedä johtuiko vuodenajasta vai valtaistuimen rakentajien huumorintajusta, mutta tällä kertaa istuin koostui lähinnä risuista ja havuista... Se henkilö, joka istuisi siinä ensimmäisenä morsiamen jälkeen, saisi hyvää naimaonnea, joten en ehtinyt kuin vähän nousta vilvoittelemaan, kun olin jo paikkani menettänyt :D Saunassa huudettiin ja paukuteltiin seiniä pahojen henkien karkoittamiseksi, etteivät ne pääsisi pilaaamaan hääpäivää. Tästä lähti ainakin meidän porukalla sen verran kova ääni, että ihan hyvä ettei mökillä ollut seinänaapureita!

Löylyveteen sekoitettiin viinaa, joka muuttuisi helmeileväksi elontieksi, jota pitkin olisi sitten yhdessä helppo taivaltaa. Minun piti heittää löylyä olan yli taaksepäin, jotta en haikailisi tyttövuosia liikaa. Luonnollisesti saunomiseen kuului myös saunavasta, jolla vihtominen puhdistaisi niin, että olisin valmis hääpäivänä pukeutumaan viattomaan valkoiseen. Pääsin myös vihtomaan kaikkia kavereitani hyvän naimaonnen siirtämiseksi. Vasta olisi pitänyt lopuksi heittää saunan katolle, mikä olisi tuonut lisää onnea avioliittoon, mutta siihen ei nyt vuokramökillä lähdetty.

Vihtomisen ja pahojen henkien karkottamisen jälkeen oli vuorossa entisistä heiloista luopuminen, eli olisi pitänyt juosta saunan ympäri kerran jokaista eksää kohti, ja huutaa samalla tämän nimi ääneen. Oli sen verran liukasta ja kylmää, että muutettiin tätä sen verran, että juoksin kierrokset terassilla.
Pixabay
Lopuksi vielä kannettiin puolet keittiötarvikkeista suihkuhuoneeseen kylvetystä varten. Ensin minulta pestiin selkä suolalla ja jauholla, jotta tulisi leipää taloon eikä vanha suola janottaisi. Seuraavaksi käytettiin hunajaa, jotta elämästä tulisi makeaa. Lopuksi huuhdottiin vielä maidolla, ja tuli aika epätodellinen olo, kun oli paljon ihania ihmisiä ympärillä, toinen kaaso kaataa maitoa niskaan ja toinen loitsusi samalla ovelta vanhaa morsiussaunaloitsua "Mene mene miehelään, mene lempeästi. Mene mene miehelään, mene vailla kaunaa."

maanantai 5. marraskuuta 2018

Polttariviikonloppu takana!

Kuvittelin, että olisin viettänyt viime viikonloppua rauhallisesti kotona joogan, shoppailun ja lukiokaverin kanssa saunomisen merkeissä, mutta tulinkin yllätetyksi ja viedyksi juhlimaan polttareita. Lauantaiaamuna puoli yhdeksän aikaan, kun herätyskello oli juuri soinut ja pötköttelin vielä sängyssä, soi ovikello. Makasin peiton alla ja kirosin, miksi joku kauppias tulee pimpottelemaan kelloa tähän aikaan viikonloppuna, ja että en varmasti menisi avaamaan. Jos makaisin ihan hiljaa paikallani, ovella olija ehkä luulisi ettei ketään ole kotona ja lähtisi pois. Kello soi uudestaan, ja sitten vielä muutaman kerran peräkkäin, jolloin oli ihan pakko luovuttaa ja mennä katsomaan, onko jollain joku hätänä. Katsoin äkäisenä ovisilmästä, ja oven takana olikin ihanat kaasoni aamupalatarvikkeiden kanssa! Kuulemma hetken aikaa oli hirvittänyt, että enkö olekaan kotona, kun kesti niin kauan avata :D
 Minulle annettiin pakkauslista käteen että alahan valmistautua, ja hämmennystä ei yhtään helpottanut pakkauslistalle laitetut asiat kuten sulhasen paita, virsikirja ja siivilä. Kun sain pakattuna, oli suuntana Tanssikoulu Tanssis, jossa muu porukka odotteli. Päästiin kokeilemaan charlestonia, mikä oli ihan tosi hauskaa, eikä kukaan ollut tanssinut sitä aiemmin! Tunti oli sopivan helppo että kaikki pääsi hyvin mukaan, mutta kuitenkin oli haastetta ja kävi todellakin liikunnasta. Tunnin jälkeen siirryttiin lounaalle Puistoon. Kunnon ruoka tässä vaiheessa oli erittäin hyvä ratkaisu.
Lounaalta muut suuntasivat jonnekin paikkaan x ja minut vietiin Nokian Edeniin manikyyriin. Ihanaa kun kerrankin on kauniit kynnet ja kynsilakkaa, ja kädet ei ole varmaan koskaan tuntunut yhtä pehmeiltä kuin käsihoidon jälkeen. Sitten lähdettiin etsimään mökkiä, johon muut olivat menneet jo edeltä, ja nähtiin matkalla upea auringonlasku ja varmaan 50 kaurista!
Yksi suoritettavista tehtävistä oli kakun koristelu
Mökillä ohjelmassa oli  tulevan vaimon tehtävärata, jossa piti vihjeiden perusteella arvata, kenestä oli kyse, ja sen jälkeen suorittaa tämän henkilön pitämä rasti. Rasteina oli esimerkiksi näytellä meidän ensitapaaminen, harjoitella kalan perkkausta (vaelluskaverin mukaan vaimo ei voi enää perkauttaa kaloja muilla vaikka miten ällöttäisi :D ), sekä vastailla tietokilpailukysymyksiin sulhasesta ja sulhasen kotikaupungista. Oma lempparirasti oli ehkä "Hääpäivän harjoittelu", jossa tytöt tekivät jätesäkistä Muodin huipulle -tyyliin pitkällä laahuksella varustetun hääpuvun ja serveteistä kukkakimpun, ja sitten piti kävellä siinä puvussa häämarssin soidessa, kätellä kaikki vieraat, pilkkoa sipulia ja koittaa olla itkemättä, ja lopuksi heittää kukkakimppu. Rastien jälkeen pidettiin morsiussauna, josta teen vielä ihan erillisen postauksen, mutta joka oli tosi hauska!

Sunnuntaiaamuna syötiin rauhassa hyvä aamiainen, pelailtiin ihmissusipeliä ja fiilisteltiin mukavaa mökkireissua. Oli tosi onnellinen olo, kun niin monta rakasta ystävää oli tullut paikalle ihan vain minun takiani 💗 Vieraita oli 12, mikä oli minusta täydellinen määrä. Kaikki eivät tunteneet toisiaan etukäteen, mutta se ei haitannut yhtään. Ruoka oli tosi hyvää ja sitä oli tarpeeksi, ja hyvä idea oli se, että kaasot oli jo perjantai-iltana mennyt mökille kokkailemaan ja valmistelemaan. Vaikka yleensä olen sellainen kaikki langat omissa käsissä -tyyppi, tuntui tosi rentouttavalta kun ei tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta oli ihan varma siitä, että se on jotain kivaa. Ainoa huono puoli näin hyvissä hetkissä on se, että niiden jälkeen on pakko palata arkeen! Kiitos vielä ihan tosi paljon kaikille suunnitteluun, huijaukseen ja kaikin puolin täydelliseen viikonloppuun osallistuneille! :)

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Käytiin tutustumassa vihkipaikkaan!

Hui, tänään puhelin hälytti, että enää sata päivää meidän häihin! Aika on mennyt kyllä ihan tosi nopeasti, kihloihin mennessä vajaa pari vuotta tuntui pitkältä ajalta. Saa nähdä, miten paha kiire ehtii vielä ennen helmikuuta tulla... Sulhanen yrittää kovasti vakuutella, että meillä on suunnitelmat ihan hyvällä mallilla, vaikka itsestä tuntuu välillä että kaikki on ihan levällään. :)

Blogia aiemmin lukeneet tietävät, että  meille on tulossa kunnon useamman päivän hääviikonloppu. Kirkossa siunaaminen ja varsinaiset juhlat on lauantaina, mutta siviilivihkiminen tapahtuu vain perheiden kesken jo perjantai-iltana. Saatiin onneksi pari viikkoa sitten varattua vihkijä Tampereen maistraatista, eli varmistui, että vihkiminen pystytään oikeasti pitämään illalla. Eilen käytiin katsomassa vihkijuhlapaikkaa eli Jussin kotaa Kuhmalahdella, ja vaikka ennakko-oletusten suuruus vähän etukäteen huolestutti, niin kota ylitti kaikki odotukset!


Keli oli ihan kamala, vettä satoi kaatamalla ja oli jo sysipimeää kun saavuttiin perille. Siitä huolimatta paikka näytti kutsuvalta ja kotoisalta myrskylyhtyjen ja kotaan viritetyn tulen ansiosta, eli todennäköisesti viihdytään hyvin myös talvella. Ruuaksi meille tulee vihkimisen jälkeen loimulohta ja nokipannukahvit. Sovittiin, että tuodaan itse salaatit ja muurinpohjalättyainekset, kun ei niistä ole meille oikeastaan yhtään vaivaa ja tulee halvemmaksi niin. Kodan varustukseen kuuluu mm. muurikkapannu, kahvinkeitin ja nokipannut, mikro, jääkaappi, vedenkeitin, sekä keittiötarvikkeita. Myös astiat järjestyivät Jussin kodan kautta näin pienelle (13 hlö) porukalle.
(c)  Jussin kota
Oltiin etukäteen sovittu, että vuokrataan myös savusauna, joka oli tosi iso ja siisti, ja suihkukin löytyy. Savusaunan pihassa on palju, joka alkoi kyllä eilen aika paljon houkuttelemaan. Olisi aika ihanaa istua pakkasessa tähtitaivaan alla lämpimässä paljussa (toivotaan että ei sada vettä), mutta onkohan huono idea paljuilla, kun lauantaina pitäisi näyttää hyvältä? Paljun vuokraamisessa on myös se riski, ettei sieltä malta lähteä pois siten, että ehtisi saada pitkät yöunet. Vaikeita päätöksiä... Joka tapauksessa ollaan molemmat ihan super tyytyväisiä meidän vihkipaikkavalintaan, nyt on yksi huolehdittava asia vähemmän!

lauantai 13. lokakuuta 2018

Tampereen Hello love-messut

Tänään oli taas onnellista häämessuhulinaa, kun Tampereella Finlaysonin alueella järjestettiin Hello love -tapahtuma. Kivaa että tänne pääsi vaikka viime viikonlopun Love me do jäikin väliin! Aamulla naapurin joogakoulu täytti vuosia, joten kävin ilmaisella joogatunnilla. Sitten suunnattiin yhden ystävän kanssa aamupalalle Tullin saunalle (tosi hyvää aamiaista, ja tila olisi sopinut hyvin myös urbaaneiden häiden juhlatilaksi, en tosin tiedä vuokrataanko sitä).

Hello Love:n sisääntulo oli laitettu tosi nätiksi.

Hello love -päivä alkoi limusiiniajelulla Starlimou:n kyydissä kuohuvaa maistellen. En ole varmaan koskaan edes nähnyt niin pitkää autoa! Hullua, että ulkomailla jotkut rikkaat ajelee aina tuollaisella... Varmasti olisi aika huikea kyyti erityisesti vaikka polttareissa, kun koko porukka saisi istua yhdessä, eikä peräkkäin niinkuin taksissa. Ja onhan limusiinissa ihan eri tavalla hohtoa!



Tapahtumassa esiteltiin paikallisia hääalan yrittäjiä. Erityismaininta pitää antaa Pitopalvelu Murulle, tosi nättejä ja ihan poikkeuksellisen hyviä muffinsseja ja keksejä! Sadalle ensimmäisenä ilmoittautuneelle jaettiin söpöt pastellinväriset hää-ämpärit, joissa oli ohjeita ja vinkkejä, ElinaK:n glitteriä sekä uusi Häät-lehden 25-vuotisjuhlanumero. Ehdin sitä hieman tuossa jo selailla, ihania uusia ideoita ja hienon värisiä kuvia, varmasti hetki menee ennen kuin sen lukee läpi. Lisäksi ohjelmassa oli tietoiskuja, äänestys parhaasta kestokimpusta, sekä käytettyjen hääpukujen myyntiä. Hääpukukirppiksellä näytti olevan paljon porukkaa, ja kun meidän porukasta kaikilla on jo puvut, ei viitsitty vain uteliaisuuden vuoksi jäädä sinne jonottamaan, mutta näytti kyllä olevan monenlaista ihanaa myytävänä!
 

Kotimatkalla poikkesin vielä Morsiusgalleriaan ja ostin hunnun, nyt on sitten kaikki häissä tarvittavat vaatteet ja asusteet hankittuna. Kaiken kaikkiaan ihana päivä, tällä taas jaksaa pitkälle syksyyn!

Hienoja kestokimppuja ei oikeastaan erota yhtään oikeista kukista.


Tallipihan suklaapuodin suklaat näyttää aina niin hyviltä!