Hääpukua metsästämässä

Mennään suoraan asiaan: löysin viikonloppuna hääpuvun!! Nyt sitten tuoreeltaan kirjoittelemaan, mitkä tunnelmat viikonlopusta jäi. Molemmat ihanat kaasoni tulivat Tampereelle jo perjantaina. Hyvää omistautumista, matkustusta tuli kuitenkin molemmille lähemmäs 500 kilometriä... Lauantaiaamuna ajettiin bussilla keskustaan, jossa äiti liittyi mukaan seurueeseen. Huomasi, että hermot oli vähän tavallista kireämmällä, sillä olin aivan hajalla, kun en ollut tajunnut huomioida lauantaipäivää bussiaikatauluissa ja oltiin vartti myöhässä aikataulusta! Onneksi oltiin suunniteltu, että ollaan hyvissä ajoin, niin oltiin joka tapauksessa Zazabellan ovella kun sovitusaika alkoi.

 

Sovituksen aluksi sai kierrellä itsenäisesti liikkeessä merkkaamassa pukuja, joita haluaisi sovittaa. Se oli minusta hyvä, sillä pääsi kokeilemaan erityylisiä pukuja ja näkemään, mikä itselle sopii. Myyjä oli tosi mukava eikä yrittänyt yhtään liikaa "tuputtaa" mitään. Pukujen hinnat eivät olleet mitenkään pahoja. Useampi puku oli hyvin kaunis, ja lopulta valikoitui yksi puku, joka näytti todella hyvältä. Kaupasta lähtiessä olin ihan vakuuttunut, että se olisi hääpukuni, sillä se oli aikalailla juuri sellainen, mitä olin etsimässä. Varsinaista tunnereaktiota ei tosin hääpukuohjelmatyyliin tullut, mutta ajattelin, että se on vain ihan normaalia.

Zazabellan valikoimaa häämessuilla

Ensimmäisen sovituksen jälkeen mentiin kahvilaan välipalalle, jotta nälkäkiukku ei pääse yllättämään. Sitten suunnattiin Tyynelään. Sielläkin sai aluksi katsella, minkä tyylisistä mekoista pitäisi. Valikoima oli pienempi kuin Zazabellassa. Myyjä oli tosi ammattitaitoinen ja tiesi, minkälaisia pukuja liikkeessä on ja mitä kannattaisi kokeilla niiden parin puvun perusteella, mitä valitsin alussa. Tälläkään kertaa ei suurta liikuttumista tapahtunut, vaikka raati jo mietti ensimmäisenä kokeiluun otetusta puvusta, olisiko se siinä. Kaikkien pukujen sovittamisen jälkeen kokeilin ensimmäistä mekkoa vielä uudestaan. Kun olin päässyt peilin eteen, sain hunnun hiuksiini, ja sitten tuli itku! Jotenkin ensimmäistä kertaa tuli ihan oikeasti sellainen olo, että tässä ollaan katsomassa nimenomaan morsiuspukua, eikä mitä vaan iltapukua.

Valinnan tekeminen oli kuitenkin vaikeaa, sillä sekä Zazabellan puku että yksi toinen Tyynelän puku olisivat olleet täsmälleen sellaisia, josta olin haaveillut. Valitsemassani puvussa on samoja elementtejä, mutta jotenkin lopputulos oli kuitenkin aika erilainen. En kerro enempää, sillä sulhanen saattaa käydä lukemassa blogia, enkä halua, että salaisuus paljastuu ;) Uskon puvun olevan Se Oikea, kun kerran itkettiin kaikki myyjää myöten! Sekä kaasot että äiti oli sitä mieltä, että minulla muuttui olemus ja ryhti erilaiseksi se päällä. Muissakin puvuissa tunsin itseni kauniiksi, mutta tässä aloin heti ajattelemaan kirkon käytävällä kävelemistä häämarssin soidessa! Nyt vain odotellaan muutama kuukausi, että puku tulee valmistajalta...

 

Mitä lauantaista sitten jäi käteen?

• Tietysti hääpuku! Ja kuvia ja muistoja <3
• Kannattaa laittaa hiukset ja meikata. Sotkuponnari päässä voi olla vaikea saada käsitystä siitä, miltä kokonaisuus oikeasti näyttäisi. :)
• Oli hyvä kun oli raati mukana, en olisi osannut tehdä päätöstä yksin. Päivän viettäminen rakkaimpien naisten kanssa oli juuri niin ihanaa kuin olin ajatellut! Lisäksi nyt on ihmisiä, jotka pystyvät epäilyksen iskiessä vakuuttelemaan, että valitsin juuri oikean puvun.
• Epäilys siitä, valitsinko sittenkään oikein, iski sata metriä liikkeen ulkopuolella. Se on ihan normaalia.
• Budjetissa pysyminen on mahdollista; myös uusia pukuja on monen hintaisia.
• Vaikeus oli enemmänkin siinä, minkä ihanista puvuista valitsee, kuin siinä, ettei löytyisi mitään.
• Hääpukuohjelmat ei ehkä olekaan niin lavastettuja, kuin voisi kuvitella. Itku tai kylmät väreet tulee ihan oikeassakin elämässä!
• Siinä Oikeassa puvussa olo on erilainen. Moni ihan täydellinen puku tuntui vain, no, superkauniilta vaatteelta. Olotilaa kannatti hakea, eikä ottaa ensimmäistä mikä näyttää hyvältä.
• Kaksi sovitusta päivään on aivan tarpeeksi. En olisi jaksanut enää kolmatta, oli sen verran tunnemyrskyä :) Meillä ensimmäinen sovitus oli klo 10.00 ja toinen 12.30, mikä oli minusta täydellinen aikataulu.
• Nyt on tosi vaikeaa pysyä hiljaa ja olla kertomatta sulhaselle kaikkia ihania yksityiskohtia. Poistin puhelimestakin kaikki kuvat puvusta, etten vahingossa sorru heikkona hetkenä...
   
   
  
   
   

LOVE ME DO -muotinäytösten kuvia

Edellisessä postauksessa lupailin, että teen vielä toisenkin Love me do -messuihin liittyvän postauksen. Päivän aikana sai hyvän annoksen glamouria, sillä kävimme katsomassa kotimaista hääpukumuotinäytöstä, vuoden 2017 kotimaista hääpukusuunnittelijakilpailua sekä kansainvälistä muotinäytöstä. Kaikissa esiteltiin ihania mekkoja, mutta kokonaisuuksissa oli selviä eroja. Kotimaisessa muotinäytöksessä kankaat olivat rouheampia ja linjat yksinkertaisempia, blingiä ja pitsiä oli vähemmän kuin kansainvälisessä muotinäytöksessä. Kansainvälisen näytöksen puvut tulivat tutummilta suunnittelijoilta, joiden tyyliä on jo jonkin verran nähnyt häälehtiä selaillessa. Omasta mielestä kiinnostavin oli hääpukusuunnittelijakilpailu, jossa puvut olivat erikoisempia, monipuolisempia ja enemmän catwalkille suunniteltuja kuin muissa näytöksissä.

Muotinäytösten teemana oli satumetsä, joten kuvissakin mallien joukossa näkyy yksisarvisia ja keijukaisia! Valitettavasti kamerasta loppui akku, joten kuvat ovat puhelinlaatua; liikkuvan kohteen kuvaaminen kännykällä osoittautui yllättävän haastavaksi... :)

Ihanan erilainen kukkakimppu!

Läpikuultavat hihat näytti
kauniin sirolta.

Jos haluaisi jotain erilaisempaa,
liukuvärjäys olisi upean näyttävä.

Kuviollisia kankaita näkyi paljon.

Kevyet helmat yhdistettynä
pitsiyläosaan oli oma lemppari!

Valkoinen pitsi korostuu
off-white -pohjakankaan päällä.

Irina Rogusina on Vuoden suomalainen
hääpukusuunnittelija 2017!

Kankaaseen ommellut pitkulaisen helmet
näytti todella kauniilta luonnossa.

Kaksiosaisia pukuja oli aika paljon.

Helmibolero on tosi nätti!

Lisää erilaisia kukkia!

Puvussa oli muhkea irrotettava helma.

Puku ennen helman irrotusta.

Pitkä laahus olisi kesähäihin ihana!

Hääpukufiilistelyä

Vihdoinkin uskaltauduin sisään hääpukuliikkeen ovesta, vaikka näyteikkunoiden kohdalla olenkin hidastanut kävelytahtia jo useamman vuoden ajan. Sain äidin mörönsyötiksi, joten arvelin, ettei kukaan häädä meitä ulos enkä toisaalta päädy vahingossa sovittamaan tai ostamaan mekkoa... Lisäksi tämä oli taas yksi hyvä tilaisuus ottaa kaikki irti häävalmisteluista ja viettää mukavaa aikaa rakkaiden ihmisten kanssa!

Meillä oli tosi mukava iltapäivä, käytiin kierroksella Tyynelässä, Zazabellassa ja Morsiusgalleriassa. Kaikkiin liikkeisiin sai mennä ihastelemaan ja hypistelemään pukuja, huntuja ja asusteita, vaikkei ollutkaan aikaa varattuna. Sovittamista varten tosin suositeltiin varaamaan aika etukäteen, jotta saa varmasti palvelua.

 

Minulle positiivinen yllätys oli se, että puvun voi uutenakin löytää budjettiin sopivalla (mielellään alle 750€) hinnalla, myös siis kauniita ja ajankohtaisia pitsi- tai tyllimekkoja. Jotenkin olin mainosten ja häälehtien perusteella ajatellut, että aivan turha haaveillakaan ostavansa uutta pukua alle tuhannella eurolla. Tietysti iso osa puvuista näytti maksavan aika paljon, joten jos lähtee sovittelemaan budjetin kanssa, kannattaa ensin katsoa hintalappua ennen kuin rakastuu :) Kysyttiin myös, kuinka paljon ennen häitä kannattaa tulla sovittelemaan, ja suositukset vaihtelivat puolesta vuodesta yhdeksään kuukauteen. Jos puku tilataan mittatilauksena, sen valmistumisessa saattaa mennä 2-4 kuukautta ja korjausompeluihin kannattaa kuulemma varata 1-2 kuukautta aikaa.

Meillä varsinainen sovittelukierros todennäköisesti ajoittuu maaliskuulle, varattiin kaasojen ja äidin kanssa jo pari viikonloppua kalenterista. Morsiusgalleriassa on kahdesti vuodessa Tullivapaat-alennusmyynnit, koitetaan tähdätä siihen! Lisäksi elättelen toiveita siitä, että Pinterestissä viime aikoina muodissa olleet pitkähihaiset mekot yleistyisivät talven aikana myös Suomen hääpukuliikkeissä.

Vaikka meinasinkin kääntyä ensimmäisen liikkeen ovelta takaisin, kun alkoi tuntua siltä, etten todellakaan kehtaa mennä vain katselemaan, täytyy nyt todeta, että äiti oli (taas kerran) oikeassa ja tutustumiskierros oli ehdottomasti hyvä idea. Oli hyödyllistä nähdä pukuja ennen varsinaista sovittelua jotta saa käsityksen erilaisista tyyleistä, kankaista, hintatasosta ja siitä mikä itseä miellyttää. Samalla pääsi eroon pahimmasta rimakauhusta, mikä ainakin minulla on ollut hääpukuliikkeisiin! :)