Askartelu alkaa – paikkakortin pidikkeet kävyistä

Tällä viikolla pääsee ja ehtii vihdoin aloittamaan hääaskarteluja ihan kunnolla! Koulu loppui perjantaina ja ennen kesätöitä pidän viikon loman, joka tulee suurimmaksi osaksi vietettyä vanhempien luona. Äiti lupautui auttamaan askarteluissa, ja nyt ollaan sitten vietettyä kunnon äiti-tytär-aikaa kuumaliimapistoolin kanssa J

Meidän häiden teema on loppujen lopuksi muotoutunut olemaan enemmän tai vähemmän luonnonläheinen. Ei ihan rustiikkinen tai maalaisromanttinen, vaan enemmän ”metsäinen”. Saa nähdä, kuinka paljon tuo tausta-ajatus loppujen lopuksi tulee näkymään kokonaisuudessa juhlapäivänä, mutta siltä pohjalta ollaan lähdetty ideoimaan koristeluja.

Tiedän, että olen ihan tosi hyvissä ajoin, kun askartelen jo nyt häihin pikkukoristeita, kuten näitä paikkakortinpidikkeitä. Ollaan kuitenkin oltu tyylistä samaa mieltä jo puolisen vuotta, enkä aio tässä vaiheessa aloittaa sellaisia osia koristelusta, jotka eivät tunnu vielä aivan varmoilta. Talvihäitä suunnitellessa tuli aika nopeasti mieleen, että mieluummin koristeet askartelisi kesällä kotiterassilla, kuin talvella meidän kerrostalon pihassa. Suuria koristeita ei edes mahdu tekemään sisällä, ja kuumaliiman haju sisällä ei oikein houkuttele enää näillä kappalemäärillä. Lisäksi kesällä on ehdottomasti enemmän energiaa ja innostusta ja aikaa kaikkeen luovaan kuin syksyllä! Ja toisaalta, jos kaiken mahdollisen tekee jo nyt, niin se on sitten loppuviikkojen työlistalta pois. Jotenkin en haluaisi nähdä itseäni viimeisellä viikolla ennen häitä värkkäämässä paniikissa pöytäkoristeita, vaan keskittyä siinä vaiheessa mieluummin hyvin nukkumiseen, terveellisesti elämiseen ja yhdessäoloon rakkaiden kanssa!

Tänään ollaan askarreltu pöytiin tulevia paikkakortin pidikkeitä  kävyistä, idean olen löytänyt joskus Pinterestistä. Olen saanut isäni innostettua tekemään puutyöt meidän häihin ja apu on ihan todella korvaamatonta! Minulla ei riittäisi aika eikä osaaminen, eikä meillä ole Tampereella oikein työkaluja muuhun kuin kodin pikku korjaustöihin. Vanhempien kotipihasta kaadettiin syreeniaitaa, ja isä sahasi pensaiden rungoista ohuita kiekkoja, joiden halkaisija on noin 5 cm. Sitten kiekot hiottiin, ettei niistä tule tikkuja sormiin. Viime syksynä, kun teema alkoi muotoutua, kerättiin mökin metsästä sen verran paljon käpyjä, että niiden pitäisi nyt riittää kaikkeen mitä keksii. Kävyt liimattiin kuumaliimalla puukiekkoihin siten, että ylimmät  ”suomut” tulevat sellaiseen kulmaan, että niiden väliin saa paikkakortin. Nyt tarvitsisi enää ostaa jotain kivaa paperia nimilappuja varten, niin ensimmäinen hääkoristeluasia olisi valmis! 
 

 

Häämusiikki

Aitolahden kirkko

Oltiin sulhasen kanssa kuuntelemassa häämusiikkia viime sunnuntaina Aitolahden kirkossa, mutta tenttikiireiden vuoksi ehdin kirjoittelemaan aiheesta vasta nyt. Musiikki kuuluu yleensä olennaisena osana hääjuhlaan, ja häämarssit ovat sen verran ikonisia, että aika moni varmaan osaa hyräillä ainakin yhtä ellei useampaakin. Tampereen seurakunta on minusta lähtenyt aika kivalla tavalla mukaan parien lisääntyneeseen kiinnostukseen käyttää entistä enemmän aikaa ja vaivaa häiden suunnitteluun. Seurakunnalla oli häämessuilla oma piste, jossa he jakoivat esitteitä häämusiikkikonsertteihin, joita on järjestetty pitkin kevättä eri kirkoissa. Jos olisi menossa Tampereella naimisiin, olisi voinut käydä nimenomaan omassa hääkirkossa kuuntelemassa, miltä akustiikat sun muut kuulostavat!

En tiedä, tuleeko meidän siviilivihkimiseen perjantaina mitään musiikkia, sillä kutsumme sinne vain perheet, eikä porukassa ole oikein ketään, joka soittaisi sellaista soitinta, jonka voisi kuljettaa vihkipaikalle. Toimitus on kyllä äkkiä ohi ilman musiikkia, mutta tuntuu myös vähän hassulta kuunnella joku kappale nauhalta. Lauantaina järjestettävään kirkolliseen siunaukseen sen sijaan ilman muuta kuuluu musiikki, sillä siunaus on rakenteeltaan käytännössä samanlainen kuin vihkiminen: häämarssi, yksi virsi tai muu musiikki ja poistumismusiikki. Olen tosi pitkään ollut sitä mieltä, että haluan astella kirkkoon Prinsessa Ruususen häämarssin soidessa. Äkäslompolon lomalla käytiin kuitenkin kuuntelemassa pianokonserttia, jossa soitettiin Kuulan häämarssi, ja olen nyt alkanut pikkuhiljaa lämpiämään sillekin.

Häämarssin saa noista kahdesta varmaan valittua, mutta hankalaa on se, kun meistä kumpikaan ei oikein tiedä, mikä viimeisen musiikin kuuluisi olla. Olen muistaakseni jostain lukenut, että sisääntulomusiikki olisi rauhallisempi ja poistumismusiikki nopeampi ja iloisempi, mutta en tiedä, onko se kuinka virallista tai pakollista. Kuuluuko valita kaksi häämarssia (esim. voisiko olla sisään tullessa Ruusunen ja poistuessa Kuulan häämarssi?), vai tuleeko viimeisen musiikin olla joku ihan muu? Ainakin se voi olla jotain muuta, yksissä häissä missä olin, soitettiin uruilla Kaunottaren ja hirviön tunnusmusiikki, mikä toimi tosi hyvin. Jos jollakin on tietoa, onko olemassa jotain "etikettisääntöjä" häämarssien suhteen, niin saa kommentoida! Aitolahden ohjelmistosta löytyi suosikiksi perinteisten marssien lisäksi Elgarin Salut d'amour op.12, mutta se on sen verran rauhallinen, että en tiedä, onko se huono valinta loppumusiikiksi.



Häämusiikkikonsertin ohjelmisto

En ole ikinä ollut häissä, joissa olisi laulettu häävirsi. Tuntuu, että nykyään yleensä kaasot tai joku muu taitava ystävä soittaa tai laulaa sen tilalla. Häämusiikkikonsertissa pappi suositteli harkitsemaan häävirttä, sillä siinä vieraatkin saavat osallistua vihkitoimitukseen. Olin aina ilman muuta ajatellut, että kirkossa pitäisi olla joku esitys, mutta täytyy sanoa, että tykkäsin ajatuksesta, että kaikki, jotka haluavat, saavat yhdessä laulaa. Häävirressä olisi sekin hyvä puoli, ettei tarvitsisi ajatella, kuka sinne kirkkoon nyt pyydetään soittamaan. Soittotaitoiset varmaan joutuvat muutenkin soittamaan jokaisissa juhlissa mihin menevät. En haluaisi pakottaa ottamaan kallista soitinta mukaan juhliin, tai että kenellekään tulisi olo, että ovat saaneet kutsun vain, koska pystyvät esiintymään. Toisaalta olisi myös tosi kaunista, jos joku ystävä soittaisi tai laulaisi meidän hääjuhlassa, varsikin jonkin sellaisen kappaleen, joka on meille tärkeä. Häävirren ongelmana on se, että en oikein tiedä muita kuin jouluvirsiä, jotka eivät ole kamalan surullisia. Iloisen sävelmän lisäksi virressä pitäisi olla häihin sopivat ja kauniit sanat. Olisi myös plussaa, jos virsi olisi sen verran tuttu, että vieraat oikeasti pystyisivät ja kehtaisivat laulaa. Häämusiikkikonsertissa soitetut virret olivat minusta aika
mollivoittoisia, paitsi suvivirren sävelellä oleva. Jos meille tulisi kesähäät, valinta olisi helppo, mutta helmikuussa suvivirsisävel ei minusta oikein toimi!

Saatiin myös neuvo, että kanttoria ja vihkipappia kannattaa tavata mielellään erikseen, koska molempien kanssa käydään eri asioita läpi. Nämä tapaamiset ovat harvoja hääasioita, joita ei voi hoitaa kovin paljoa ennen häitä, ainakin Tampereella on ilmeisesti tapana jutella vihkimisen kulusta ja musiikeista vasta paria kolmea viikkoa aiemmin. Häämusiikin valintaan vaikuttaa tietysti aika paljon siellä soittavan kanttorin mielipiteet ja ohjelmisto, joten ehkä hänen kanssaan jutteleminen sitten selkeyttää ajatuksia. Kanttorit ovat kuitenkin tosi taitavia ja olleet soittamassa monenlaisissa häissä, joten luulisi, että häneltä löytyy joku sopiva virsi ja ideoita siihen, millaiset musiikit sopivat yhteen.

Netissä voi kuunnella häämusiikkia esimerkiksi täältä, ja toinen vastaava lista löytyy samaisilta häämusiikki.info sivuilta. Oulun seurakunnan sivuilla on myös muutamia  häävirsiä kuunneltavana.

 

 

Ylläksen katselua hääsuunnittelulasien läpi

Pääsiäisenä saatiin sulhasen kanssa viikon yhteinen loma, joka vietettiin keväthangilla Äkäslompolossa. Kelit suosi, ja päästiin hiihtämään, laskettelemaan ja lumikenkäilemään auringonpaisteessa melkein joka päivä. Ulkoilun lisäksi päädyttiin varaamaan meille häämatka!

Oltiin jo aiemmin mietitty, että meidän häämatka suuntautuisi Lappiin. Päätökseen vaikutti osittain kotimaan reissun stressittömyys ja helppous, ja osittain päähänpinttymä, jonka olen jostain saanut: haluan potrettikuvat otettavan tunturissa tykkylumipuiden keskellä. Kun nyt kerran on talvihäät ja molemmat tykätään luonnosta, niin otetaan siitä sitten kaikki irti... Saa nähdä, vieläkö se tuntuu hyvältä idealta siinä vaiheessa, kun varpaat alkavat sinertyä 20 asteen pakkasessa ja tunturituuli koittaa viedä hunnun päästä! Hauska huomata, kuinka paljon mielipide on muuttunut ja elämän realiteetin tullut vastaan, sillä pari vuotta sitten olin ihan päättänyt, että haluan ehdottomasti häämatkalle Bora Boralle. :)

Häämatka osoittautui meille häämekon lisäksi toiseksi asiaksi, joka ei tähän mennessä ole pysynyt budjetissa. Selviteltiin eri majoitusvaihtoehtoja, ja huomattiin, että suunniteltu rahasumma riittäisi lähinnä perushuoneeseen hotellissa. Lapissa olisi useita hienoja mökkejä, mutta kaikki mitä löydettiin, oli sen verran isoja, että olisi ollut tosi kallista olla siellä kahdestaan. Lisäksi monia mökkejä vuokrataan vain viikoksi. Kun asiaa tarpeeksi pohdittiin, tultiin siihen tulokseen, että halutaan joka tapauksessa panostaa siihen, että häämatkassa on jotain ekstraa ja majoitus on sellainen, ettei sinne tulisi muuten lähdettyä. Vaihtoehtoina palloteltiin lumilinnaa (esim. Lainion lumikylä), lasi-iglua ja jonkin kivan hotellin sviittiä.


Lainion lumikappeli

Lumihotellissa ovet oli tehty jäästä!

Lasi-iglut karsiutuivat heti kättelyssä korkean hinnan vuoksi, sekä sen takia, että lasikattoa lukuunottamatta ne näyttivät suht tavalliselta hotellihuoneelta. Päätettiin, että jos halutaan katsella revontulia tai tähtiä, mennään mieluummin johonkin laavulle nuotioimaan :) Lainion lumikylässä käytiin kierroksella pääsiäislomalla, ja täytyy sanoa, että lumihotelli oli tosi hieno! Ilman vierailua oltaisiin varmaan muuten varattukin sieltä huone, koska ajatuksena lumihotelli kuulosti tosi hyvältä. Yllätyksenä tuli kuitenkin se, että lumihotellissa on kylmä, siis oikeasti kylmä, eikä vain sellainen että pelotellaan ulkomaalaisia turisteja pakkasella. Kylmyyden kanssa varmaan vielä olisikin pärjännyt (vaikka häämatkalla tietysti on ihan mukavaa, jos ei koko ajan tarvi olla toppavaatteet päällä...), nukkuuhan sitä laavussakin ihan hyvin, mutta hotellihuoneet täytyy tyhjentää päiväksi, koska päivisin koko lumikylä on päiväturistien ihailtavana. Pitkällä viikonlopulla voisi olla turhan stressaavaa, jos pitää välillä vaihtaa yöpaikkaa eikä oikein ole sellaista huonetta, missä voisi rentoutua päivällä.


Hotellitarjontaa Lapissa on paljon, ja itse sain sen vaikutelman, että kaikista ylellisimmät hotellit löytyy Rovaniemeltä. Siellä oli monia sen näköisiä paikkoja, että ei uskoisi, että sellaisia löytyy nykyään myös Suomesta! Hintaa niillä oli meille turhan paljon, eikä Rovaniemi ehkä ollut muutenkaan ihan se paikka, mihin oltiin ajateltu mennä. Äkäslompolon hotelleista meistä ehdottomasti tunnelmallisin oli Ylläshumina. Hotellihuoneet ovat hirsimökeissä, jotka näyttivät lumihangen keskellä ihan satumaalta, ja viime vuonna remontoitu päärakennus oli minusta tosi tyylikäs ja viihtyisä. Ravintolan ja baarin lisäksi Ylläshuminassa on ulkoporeallas ja sauna, ja hiihtoladut lähtee ihan takapihalta. Lomamielenhäiriössä päätettiin, että häämatkalla ei olla köyhiä eikä kipeitä, ja loppujen lopuksi varattiin superior-huone. Kerran sitä vaan naimisiin mennään... Ja onhan se nyt hieno, takka ja kaikki löytyy!



Ylläshuminan baari

Toisena majoitussuosituksena voin lämpimästi suositella travelleri/hippihenkistä Seven Fells Hostelia, jossa majoituttiin tällä reissulla. Henkilökunta oli rentoa, huoneet siistejä ja ruokaa sai laittaa itse keittiössä, jossa oli välillä tarjolla mm. tuoretta pullaa. Potkukelkkaa sai lainata, ja sillä oli hauska käydä kaupassa. Äkäslompolon muusta tarjonnasta voi suositella ainakin Suklaaruusu-konditoriaa, josta sai kaikenlaista herkkua leivästä raakasuklaaseen. Myös Äkäslompolon kappeli on ihan tosi kaunis, alttarin takana olevasta isosta ikkunasta näkyy Yllästunturi ja katto näyttää tähtitaivaalta.

Äkäslompolon kappeli

Yhtenä iltana käytiin iltakävelyllä paistamassa makkaroita ja vaahtokarkkeja Varkaankurun kodalla. Oltiin liikkeellä juuri auringonlaskun aikaan, ja auringon laskiessa kurun taakse tuli mieleen, että siinä olisi kyllä täydellisen kaunis paikka esimerkiksi vihkimiselle! Kodalle on alle kilometrin pituinen tasainen kävelyreitti laskettelukeskukselta, ja kodan edessä on tasainen alue, jossa vihkimisen voisi hyvin pitää. Aukion toiselta reunalta on pudotus kuruun, jossa on kesällä vesiputous. Kota on uusi ja sen verran iso, että siellä mahtuu hyvin istumaan parikymmentä ihmistä. Jos asuttaisiin Lapissa ja suunnitteltaisiin kesähäitä, voi olla, että olisi mennyt suunnitelmat aikalailla uusiksi. 💙 

Vinkkejä kihlajaiskuviin

Tänään on meidän kihlauksen vuosipäivä! Ainakin olen siitä melko varma, vaikka sormuksessa on väärä päivämäärä :D Kaiverrusta tilattaessa ei otettu huomioon sitä, että puhelimen kalenterissa ensimmäinen päivä rivillä on sunnuntai, joten sormuksessa lukee 14.4.2017...

Näissä maisemissa kihlauduttiin Hollannissa!

Kihlajaispäivän kunniaksi ajattelin fiilistellä vähän kihlajaiskuvia. Meidän kuvat onnistui todella hyvin, kiitos taitavan kuvaajan! Etukäteen olin ajatellut, että haluaisin kuvat Hatanpään puutarhassa, mutta viime kevät oli niin paljon myöhässä, ettei yhdessäkään puussa ollut vielä lehtiä. Sen vuoksi päädyttiin kuvailemaan Finlaysonin alueelle, ja nyt kuvissa väriä tuo kevään ensimmäiset siniset kukat, punatiiliset rakennukset ja täydellisen värinen taivas. Meidän kaveripiiristä löytyi valokuvausosaamista, joten kihlajaiskuvia varten ei tarvinnut etsiä ammattivalokuvaajaa. Vaikka yleensä joka paikassa kannustetaan ammattilaisen palkkaamiseen, 

(c) Lauri Aitokari

meillä tämä ratkaisu toimi ihan tosi hyvin. Oli mukavaa, kun kuvaaja oli entuudestaan tuttu eikä tarvinnut jännittää. Kun saatiin valmiit kuvat, olin aika yllättynyt, että itsestä voi saada ihan Pinterest-kelpoisia kuvia, kun kuvaaja tietää mitä tekee! Laurin kuvia voit käydä katsomassa täällä. 

Ennen kuvia mietin aika paljon, mitä vaatteita kannattaisi laittaa päälle. Tietysti jotain, mikä tuntuu hyvältä ja jossa tuntee olonsa kotoisaksi ja hyvännäköiseksi. Lisäksi halusin, että kuvat näyttäisivät hyvältä vielä vuosienkin päästä, joten vaatteet saisivat näyttää siistiltä ja ajattomalta. Vinkkinä voin kertoa, että kannattaa testata istumista suunnitellussa asussa, ettei sitten huomaa vasta kuvista, että joku sauma puristaa, tai että jokin vaate laskeutuu hassusti istuessa. Kannattaa myös yhdessä kumppanin kanssa miettiä, mitkä vaatteet sopivat yhteen. Miettikää samalla kuvauksen tyyli, haluatteko rentoja vai muodollisia kuvia, vai otetaanko ne esimerkiksi jostakin yhteisestä harrastuksesta? Netissä on paljon vinkkejä pukeutumisen koordinointiin, tässä se kaavio josta me otettiin vinkkiä!

Minusta meikin kannattaa olla suht luonnollinen, samoin kuin hääpäivänä, ettei se näytä kahdenkymmenen vuoden päästä pahalta. Itse tein pohjustukset ja varjostukset paljon tavallista huolellisemmin. Silmiä meikkasin hieman voimakkaammin kuin arkena, sillä valokuva syö värejä, mutta käytin pehmeitä ruskeita luomivärejä, jottei meikistä tule liian tumma. Meikkaan arkena aika kevyesti, ja muistan, kuinka ajattelin ennen kuvausta, että meikkikerros tuntuu tosi paksulta arkimeikkiin verrattuna. Silti kuvissa näytän käytännössä meikittömältä, mutta iho näyttää paljon paremmalta kuin yleensä. Huomiota kannattaa kiinnittää myös kynsiin, erityisesti, jos haluatte lähikuvia sormuksista!

Halusin näyttää kuvissa huolitellulta, joten kiharsin hiukset. Normaalisti pidän hiuksia ponnarilla tai nutturalla, mutta kuvissa se näyttää helposti kaljulta, varsinkin, kun minulla on aika korkea otsa. Koska kuvat otettiin ulkona, hiuslakkaa piti laittaa tosi paljon, ettei kiharat suoristu heti ensimäisestä tuulenpuuskasta.

Siinä vaiheessa, kun täydellistä auringonvaloa metsästettiin kävelemällä Näsinpuistossa mäkeä ylös ja alas, mietin, oliko korkosaapikkaat sittenkään hyvä ratkaisu, mutta kyllähän ne kuvissa näyttää hyvältä :) Ennen kaikkea kannattaa ilman muuta olla uskollinen omalle tyylillle, eikä muuttaa jotain sen takia, että ajattelee, että niin pitäisi tehdä. Persoonallinen tyyli näyttää hauskalta, ja se näkyy, jos vaatteissa on epäluonnollinen olo. Tärkeintä on, että valitsemassasi asussa, meikissä ja hiuksissa tuntuu ihanalta eikä tarvitse miettiä, mistä kulmasta kuva otetaan.

 

PS. Meidän koulun näytelmäkerholla Pseudolla on superhieno musikaali tulossa kahden viikon päästä (25.-28.4.) Hälla-teatterissa Tampereen keskustassa. Näytökset klo 18 ja lauantaina klo 13, lippuja ja lisäinfoa saa täältä. Kannattaa tulla katsomaan! 💖

Tutustumassa Häät-lehden toimitukseen

 

Viime viikolla minulle tarjoutui ihana ja erityinen mahdollisuus päästä vierailemaan Häät-lehden toimituksessa. Oli mukavaa tehdä päiväretki Helsinkiin, siellä ei kuitenkaan tule kovin usein käytyä, vaikka junamatka Tampereelta kestää alle kaksi tuntia. Oli mielenkiintoista kuulla, miten häälehden toimittaminen ja lehden valmistuminen ajatuksista valmiiksi lehdeksi on muuttunut parinkymmenen vuoden aikana.

Tapaamisen aikana keskusteltiin lehtien ja nettisivujen sisällöstä, ja siitä, miten niitä voisi kehittää. Häät.fi-sivuille on vanhojen lehtien selailun ja artikkelien lisäksi luotu Hääpolku-työkalu, johon pääsee käsiksi kirjautumisen jälkeen. Palvelusta löytyy laaja hääsuunnittelun checklist, jossa tehtävien alle on linkitetty paljon ideoita! Eri tehtäviin voi myös tehdä muistiinpanoja ja tallentaa omat suosikkikuvat ja -jutut. Hääpolun käyttö oli itselle vielä suhteellisen vierasta, vaikka olenkin sitä käynyt kokeilemassa jo aiemmin, sillä olen luontaisesti enemmän paperi ja kynä -ihminen :) Nyt, kun Hääpolkua katsottiin yhdessä, omaksi lempiominaisuudeksi valikoitui varmastikin vieraslista-osio, johon kutsutut vieraat saa merkattua perhekunnittain, ja johon voi myöhemmin kirjata osallistumisen, erityisruokavalioita ja muuta tärkeää infoa. Listan saa myös tuotua Exceliin, minkä kautta sen voi esimerkiksi tulostaa.

Häät-lehden Sari ja Liina

Vierailun lisäksi pääsin osaksi raatia äänestämään finalisteja Vuoden Hääkuva 2018 -kilpailuun. Ehdolla oli todella paljon ihania, romanttisia ja kauniisti toteutettuja kuvia, joista parhaiden valikoiminen oli todella vaikeaa. Nyt 12 parasta on valikoitunut, käy äänestämässä omaa suosikkiasi täällä, äänestysaikaa 4.4. asti! 💕

Toimituksesta sain myös hyviä vinkkejä hääshoppailuun, Helsingin keskustassa Forumin takana on kaksi (!) Sinelli-liikettä vierekkäin, ja Askarelli siinä aivan vieressä. Ennen kuin muutin Tampereelle, ajattelin, että täältä saa aivan kaikkea, mutta näköjään ei pidä yhtään paikkaansa. Pitää syksyllä tehdä paperitavaran shoppailureissu Helsinkiin, oli niin paljon kaikkea ihanaa tarjolla! Kuulemma Vantaalla olisi vielä isompi myymälä, mutta luulen, että siellä tulisi jo valinnanvaikeus... :)


Nyt on meillekin löytynyt sopiva kakunkoriste!

Kiitos Häät-lehden Sarille, Liinalle ja Sannalle, kun sain käydä vierailulla! Ensi viikolla suunnataankin sitten sulhasen kanssa Lappiin viettämään viikon pääsiäislomaa hiihdon ja laskettelun merkeissä. Toivottavasti paistaa aurinko ja parannutaan molemmat tästä flunssasta, että pystyy liikkumaan. Iloista pääsiäisviikonloppua kaikille!

 

Hääpukua metsästämässä

Mennään suoraan asiaan: löysin viikonloppuna hääpuvun!! Nyt sitten tuoreeltaan kirjoittelemaan, mitkä tunnelmat viikonlopusta jäi. Molemmat ihanat kaasoni tulivat Tampereelle jo perjantaina. Hyvää omistautumista, matkustusta tuli kuitenkin molemmille lähemmäs 500 kilometriä... Lauantaiaamuna ajettiin bussilla keskustaan, jossa äiti liittyi mukaan seurueeseen. Huomasi, että hermot oli vähän tavallista kireämmällä, sillä olin aivan hajalla, kun en ollut tajunnut huomioida lauantaipäivää bussiaikatauluissa ja oltiin vartti myöhässä aikataulusta! Onneksi oltiin suunniteltu, että ollaan hyvissä ajoin, niin oltiin joka tapauksessa Zazabellan ovella kun sovitusaika alkoi.

 

Sovituksen aluksi sai kierrellä itsenäisesti liikkeessä merkkaamassa pukuja, joita haluaisi sovittaa. Se oli minusta hyvä, sillä pääsi kokeilemaan erityylisiä pukuja ja näkemään, mikä itselle sopii. Myyjä oli tosi mukava eikä yrittänyt yhtään liikaa "tuputtaa" mitään. Pukujen hinnat eivät olleet mitenkään pahoja. Useampi puku oli hyvin kaunis, ja lopulta valikoitui yksi puku, joka näytti todella hyvältä. Kaupasta lähtiessä olin ihan vakuuttunut, että se olisi hääpukuni, sillä se oli aikalailla juuri sellainen, mitä olin etsimässä. Varsinaista tunnereaktiota ei tosin hääpukuohjelmatyyliin tullut, mutta ajattelin, että se on vain ihan normaalia.

Zazabellan valikoimaa häämessuilla

Ensimmäisen sovituksen jälkeen mentiin kahvilaan välipalalle, jotta nälkäkiukku ei pääse yllättämään. Sitten suunnattiin Tyynelään. Sielläkin sai aluksi katsella, minkä tyylisistä mekoista pitäisi. Valikoima oli pienempi kuin Zazabellassa. Myyjä oli tosi ammattitaitoinen ja tiesi, minkälaisia pukuja liikkeessä on ja mitä kannattaisi kokeilla niiden parin puvun perusteella, mitä valitsin alussa. Tälläkään kertaa ei suurta liikuttumista tapahtunut, vaikka raati jo mietti ensimmäisenä kokeiluun otetusta puvusta, olisiko se siinä. Kaikkien pukujen sovittamisen jälkeen kokeilin ensimmäistä mekkoa vielä uudestaan. Kun olin päässyt peilin eteen, sain hunnun hiuksiini, ja sitten tuli itku! Jotenkin ensimmäistä kertaa tuli ihan oikeasti sellainen olo, että tässä ollaan katsomassa nimenomaan morsiuspukua, eikä mitä vaan iltapukua.

Valinnan tekeminen oli kuitenkin vaikeaa, sillä sekä Zazabellan puku että yksi toinen Tyynelän puku olisivat olleet täsmälleen sellaisia, josta olin haaveillut. Valitsemassani puvussa on samoja elementtejä, mutta jotenkin lopputulos oli kuitenkin aika erilainen. En kerro enempää, sillä sulhanen saattaa käydä lukemassa blogia, enkä halua, että salaisuus paljastuu ;) Uskon puvun olevan Se Oikea, kun kerran itkettiin kaikki myyjää myöten! Sekä kaasot että äiti oli sitä mieltä, että minulla muuttui olemus ja ryhti erilaiseksi se päällä. Muissakin puvuissa tunsin itseni kauniiksi, mutta tässä aloin heti ajattelemaan kirkon käytävällä kävelemistä häämarssin soidessa! Nyt vain odotellaan muutama kuukausi, että puku tulee valmistajalta...

 

Mitä lauantaista sitten jäi käteen?

• Tietysti hääpuku! Ja kuvia ja muistoja <3
• Kannattaa laittaa hiukset ja meikata. Sotkuponnari päässä voi olla vaikea saada käsitystä siitä, miltä kokonaisuus oikeasti näyttäisi. :)
• Oli hyvä kun oli raati mukana, en olisi osannut tehdä päätöstä yksin. Päivän viettäminen rakkaimpien naisten kanssa oli juuri niin ihanaa kuin olin ajatellut! Lisäksi nyt on ihmisiä, jotka pystyvät epäilyksen iskiessä vakuuttelemaan, että valitsin juuri oikean puvun.
• Epäilys siitä, valitsinko sittenkään oikein, iski sata metriä liikkeen ulkopuolella. Se on ihan normaalia.
• Budjetissa pysyminen on mahdollista; myös uusia pukuja on monen hintaisia.
• Vaikeus oli enemmänkin siinä, minkä ihanista puvuista valitsee, kuin siinä, ettei löytyisi mitään.
• Hääpukuohjelmat ei ehkä olekaan niin lavastettuja, kuin voisi kuvitella. Itku tai kylmät väreet tulee ihan oikeassakin elämässä!
• Siinä Oikeassa puvussa olo on erilainen. Moni ihan täydellinen puku tuntui vain, no, superkauniilta vaatteelta. Olotilaa kannatti hakea, eikä ottaa ensimmäistä mikä näyttää hyvältä.
• Kaksi sovitusta päivään on aivan tarpeeksi. En olisi jaksanut enää kolmatta, oli sen verran tunnemyrskyä :) Meillä ensimmäinen sovitus oli klo 10.00 ja toinen 12.30, mikä oli minusta täydellinen aikataulu.
• Nyt on tosi vaikeaa pysyä hiljaa ja olla kertomatta sulhaselle kaikkia ihania yksityiskohtia. Poistin puhelimestakin kaikki kuvat puvusta, etten vahingossa sorru heikkona hetkenä...
   
   
  
   
   

Hääjuomien laskemista

Viime viikkojen aikana on ollut ihanasti aikaa askarrella kaikkea häihin liittyvää. Juuri mikään ei ole tosin vielä valmistunut, kun on paha tapa aloittaa useampi projekti yhtä aikaa... Jossakin vaiheessa kevättä tai kesää jotain alkaa varmasti tipahdella pikkuhiljaa tännekin!

Meillä on aika lailla kaikki häiden isoimmat asiat jo varattuna, mutta yhden kuluerän eteen ei aiemmin oltu pistetty vielä juurikaan tikkua ristiin: hääjuomat. Meidän bestman on ollut Alkossa töissä, joten juteltiin yhdessä siitä, kuinka paljon juomia häihin pitäisi varata. Saatiin myös vinkkiä, että Alkolla on sellainen palvelu, johon voi laittaa viestillä ruokalistan ja he suunnittelevat viinit. Kuulostaa kyllä tosi kätevältä, kun itsellä ei viiniosaamista juuri ole! Juomat on näissä laskuissa laskettu 80 hengelle, joka ollaan päätetty maksimivierasmääräksi.

Ruokajuomat:

• Alkumaljaksi kuohuviiniä yksi lasi (12 cl) → 9,6 litraa eli 13 pulloa. Lisäksi alkoholiton kuohujuoma vaihtoehdoksi.
• Ruokaviiniä 2 kaatoa (2x0,14 cl) → 22,4 l eli 30 pulloa. Alkon ohjeen mukaan tästä kannattaisi olla 2/3 punaviiniä ja 1/3 valkoviiniä.
• Kahvin kanssa avec (0,04 cl). Ollaan mietitty, että otetaan meidän lemppareita, eli sulhasen valintana viski, minulla joku kermalikööri ja varmaan kolmanneksi vaihtoehdoksi otetaan portviini. Näitä tulisi siis pari-kolme pulloa jokaista.

Tanssien ja bileiden ajaksi ostetaan varmaan pelkkiä mietoja, toisaalta hinnan vuoksi ja toisaalta siksi, etteivät vieraat humallu liikaa. Boolista tulee alkoholitonta, koska kaikki vieraat ei kuitenkaan juo alkoholia. En itsekään aio juoda ruokajuomien lisäksi enää muuta, sillä haluan varmasti muistaa jokaisen ihanan hetken hääpäivästä ja pystyä nauttimaan myös sunnuntaista hotellissa! Koska en juo limsaa oikeastaan ollenkaan, tuntuu juhlavammalta juoda kaunista boolia kuin pelkkää vettä.

 

Yleinen ohje juomia varten Alkon sivujen mukaan on juoma/tunti/vieras, ensimmäiselle tunnille voi varata kaksikin juomaa. Yksi sulhasen kaveri oli mennyt tällä laskukaavalla heti juhlapaikalle saapumisesta alkaen, ja juomia oli jäänyt paljon yli. Mietittiin, että ei ehkä muutenkaan haluta, että vieraat alkavat juomaan mietoja jo ruokailun aikana, joten päädyttiin soveltamaan tuota laskukaavaa vasta syömisen jälkeen eli noin kello 20-02.

Mietoja juomia tulisi siis 6 tai 7 juomaa per henkilö. Laskettiin tuota nyt siten, että kaikki 80 vierasta ottaisivat ainakin yhden juoman, ja noin 60 ihmistä jäisi juhlimaan tanssien jälkeen, tai ainakaan ei uskalla varautua siten, että vähemmän ihmisiä jää. Osa porukasta varmasti lähtee aikaisemmin, mutta vastaavasi osa juo enemmän. Eli juomia tarvitsisi ostaa 380-440. Tuntuu aika hurjalta määrältä!
Näiden lisäksi ostetaan vielä kivennäisvettä ja limsoja.

Pitää vielä tarkistaa, onko meillä enemmän oluen vai siiderin juojia, mutta mietoja voisi ostaa esimerkiksi seuraavan määrän:

• 10 lavaa olutta (240 tölkkiä)
• 3 lavaa lonkeroa (72 tölkkiä)
• 3 lavaa siideriä (72 tölkkiä)

Olisi kurjaa, jos juomat loppuisi kesken juhlien, mutta ei myöskään haluta, että meille jää kauhea kasa tölkkejä pyörimään nurkkiin, kun ei niitä oikein saa sitten kulumaan mihinkään.

Ollaan tietysti myös pohdittu, mistä juomat kannattaisi hakea. Alkosta saa hyvää palvelua eikä juomia tarvitsisi lähteä erikseen hakemaan mistään. Nykyään on mahdollista tilata juomia Euroopasta postissa, mutta minulle on jäänyt vähän epäselväksi, miten Suomen tulli niihin suhtautuu. Iso osa hääpareista hakee juomansa Tallinnasta, mutta tällä hetkellä ilmeisesti vielä halvempaa olisi hakea niitä Latvian puolelta, kun Virossa on nostettu alkoholiveroa. Meillä on muutenkin ollut suunnitelmissa lähteä Pärnuun tai Riikaan (toinen kaasoista on käynyt Riikassa ja oli kuulemma kaunis kaupunki!) romanttiselle kylpylälomalle ensi syksynä, joten olisi ihan hyvä vaihtoehto sitten samalla ostaa hääjuomia. Riikaan ei kuitenkaan ole kuin 300 km matka autolla Tallinnasta.


Hotel Jurmala Latviassa, kuva sivuilta

Jos teillä on kokemuksia juomien menekistä tai siitä, mistä niitä kannattaa ostaa, niin kommentoikaa! Ensi viikolla kirjoittelen sitten hääpuvun metsästyksestä, sillä viikonloppuna äiti ja kaasot ovat tulossa Tampereelle. Saa nähdä, joko täällä ollaan muutaman päivän päästä hääpuvun onnellisia omistajia! 💕